keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Lelukoira


Mitä, minuako tulit hakemaan? Näit väärin, ei täällä ketään ole. 




Jos joku ihmetteli vieraan näköistä koiraa ovellamme edellisen eteispostauksen kuvissa, voin ihmettelijöille vakuuttaa kyseessä olleen se yksi ja sama meillä asuva karvatassu, eli Lenni Lepaniinius. Hauvaherramme kävi viikonloppuna vihdoin läpi kauan kaivatun ja suuresti inhotun pesu-föönaus-trimmaus –ruljanssin. Pidämme Lennin kanssa tästä operaatiosta molemmat ihan yhtä paljon.

Pufff! Alla olevat kuvat on otettu toisessa välivaiheessa, eli pesun ja föönauksen jälkeen.




Bichon Frisé on siitä loistava rotu, että siitä ei lähde karvaa oikeasti ollenkaan. Ehkä siis tämä noin neljä kertaa vuodessa toistettava trimmausoperaatio on siitä pieni hinta. Toinen erityisen loistava seikka on se, että Bichonit eivät juuri allergisoi tiheän pohjavillansa ansiosta, sillä tuo tuplaeristys pitää allergiaoireita aiheuttavan hilseen sisällään. Elävä todiste tästä on koirille allerginen bestikseni H, jonka luona Lenni toisinaan on hoidossa, joskus jopa nukkuen samalla tyynyllä.
 



Valkoisen turkin pitäminen hohtavan valkoisena ei ole täysin vaivatonta, mutta onneksi siinä auttaa Bright White –shampoo. Föönaus karstan avulla on ehdoton edellytys sille, että voidaan kaivaa trimmaussakset esiin, sillä itsekseen kuivuessaan turkki menee pienelle kiharalle ja malliin leikkaamisen voi unohtaa. Föönauksen jälkeen kaivetaan esiin vähän laastaria, teipataan pari sormea hiertymien varalta, teroitetaan sakset ja ryhdytään hommiin, eli siihen työläimpään osuuteen tätä projektia. Koko projektiin menee nykyään jo helposti kolmeen tuntiin, sillä olen vuosien varrella kehittynyt leikkaamisessa niin, että se hoituu jo vähän nopeammin. Maltilla, tiiviillä keskittymisellä, hyvillä saksilla ja teroittajalla sekä muutamilla perustiedoilla siitä miten Bichonit kannattaa trimmata rakenteensa puolesta, pääsee jo aika pitkälle.




Tässä omatekoisessa kotitrimmissä Lenni ei muistuta juurikaan rotunsa ylistettyjä edustajia, mutta se ei meitä haittaa. Päinvastoin, meidän mielestä se on pentumaisen suloinen lyhyessä karvassaan. Käytännöllisyydestä näin kurakelien tullen nyt puhumattakaan.

 
 


  Vaikka Lenni on ehkä eniten itsensä näköinen ja tosi sympaattisen suloinen hieman rähjääntyneenä, on se pesun ja trimmauksen jälkeinen turkin pehmeys ja tuoksu suorastaan ylellisen pehmolelumaista. Sen lisäksi että Lenni näyttää aivan lelukoiralta! Siitäkin muuten tykkään tässä rodusta, että eivät yleensä haise koiralta, jos tiedätte mitä tarkoitan.

8 kommenttia:

  1. Niin ylisöpö karvapallo! <3 Näitä kuvia on myös aina niin kiva katsoa, kun eivät ole vain epätarkkoja räpsäisyjä.

    Kiitos vielä viimeisestä!

    VastaaPoista
  2. Spontaani nauru pääsi kyllä noiden välivaihekuvien kohdalla -ihana :D

    VastaaPoista
  3. Lenni lyhytkarvaisena on niin särmä ❤️
    Ja todella hoidossa aina nukkuu meidän sängyssä enkä ole edes aivastanut ikinä 😀
    Oikein odotetaan, koska taas lähdette matkoille
    Hjn

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa sen hoitoon muutenkin! :D Teillä kun on se pieni innokas hoitajakin, niin sitä suuremmalla syyllä.

      Poista
  4. Ihanalta näyttää teidän bichoni!
    Meidän perheellä on kaksi bichonia ja itse pidän heitä pidemmässä turkissa ja bichon- mallissa. Se on työlästä, mutta puhtaan turkin tuoksu on ihana varsinkin, kun neidit nukkuu sängyssämme.
    Rotuna ihan mahtava, paras ystävä ja aina iloinen luonne!

    Mukavia syksyisiä päiviä, Piiu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bichoni on kyllä todella ylellisen näyttävä siinä "aidossa" lookissaan, eli pidemmässä karvassa. Hatunnosto sinulle kun jaksat sitä ylläpitää! Rotuna todellakin ihan loistava ja leppoisa, toisin kuin pikkukoirat monesti. Iloinen, aktiivinen ja seurallinen. Niin ja meilläkin muuten Lenni nukkuu missä haluaa, eli myös sängyssämme. Loistava varpaidenlämmittäjä ;)

      Kiitos kommentistasi ja kivaa syksyä sinullekin!

      Poista

Kiitos kun ilahdutat kommentillasi!
Lööv, Jona