maanantai 30. joulukuuta 2013

Viimeisiä viedään



Tässä on vuoden sekä tämän työsuhteen viimeiset hetket käsillä. Viimeinen vuoroni täällä päättyy tuossa puolen tunnin sisään ja stressi ja kiire on koko päivän ollut kova. Luulen kuitenkin, etten ahkeroinnistani huolimatta saa kaikkea tehtyä. Nimittäin katsottua kaikkia jäljellä olevia Drop Dead Diva -jaksoja. Muhah!




Ostin muuten istselleni joululahjan jos tuossa jokunen viikko ennen joulua. Stockalle oli tullut tällainen herkullinen Essien pakkaus, jota en vain voinut jättää hyllyyn. Sävyt ovat Ballet slippers (vaaleampi) ja Cute as Button, niin ja lisänä vielä pieni lasiviila. Ei ehkä kovin jouluinen sävy tuo koralli, joka on muuten yksi ihan lempisävyistäni kynsissä, varsinkin kesällä, mutta nythän joulu on jo mennyt ja ihan viimeistään uuden vuoden jälkeen voi käydä ostamassa valkoisia tulppaaneja ja lakata kynnet korallilla. Joulu pitää muutenkin siivota pian pois, sillä viikonloppuna juhlitaan Pärpän kolmevuotissynttäreitä ja siihen hommaan tarvitaan ihan muut somisteet. Työt loppuvat siis kreivin aikaan ja voi aloittaa synttäriaskartelut ja kakun leipomisen kerrankin hyvissä ajoin.


Ai niin, kynsilakkoja kuvatessani, myös tällainen juttu tuotiin kuvattavakseni. Ja minähän kuvasin. Terkut myös Pärpältä siis!

 

lauantai 28. joulukuuta 2013

Joulutunnelmia



Joulu sujui oikein mukavissa ja rennoissa tunnelmissa ja samalla fiiliksellä on jatkettu viikonloppuun. Kävisin eilen töissä yhden vuoron verran katsomassa kuusi jaksoa Drop Dead Divaa, eli työpäiväkään ei päässyt katkaisemaan rentoiluputkea. Sillä aikaa kun olin töissä, ajeli sisko perheineen Espoosta ja voi sitä onnea kun Pärppä pääsi pitkästä aikaa painimaan serkkupoikien kanssa.




Tässä aattoaamun puurokattausta. Valon määrästä ei uskoisi, että puuroa nautittiin juuri ennen puolta päivää. Ruokapöytä saatiin vetää irti seinästä, sillä aterioimassa olivat meidän molempien vanhemmat, mummoni sekä pikkuveljeni.




Lari sai avata mummin ja ukin paketit jo aamupäivästä ja kauko-ohjattava auto sai aikaan melkoisen riemastuneet reaktiot. Vielä riittää ajotaidoissa hiomista, mutta se ei onneksi ole ajointoa vähentänyt.




Myöhemmin iltapäivällä siirryttiin naapuriin mammalle ja papall, syömään kauan odotettua jouluateriaa. Pöytä oli katettu kauniisti ja ruoat maistuivat ihanalta. Oh joy!




Ruoan jälkeen päästiin Pärpän mielestä jännimpään osuuteen, eli lahjojen jakamiseen. Tänä vuonna toistui vähän sama kuvio kuin viime vuonna, että Pärppä olisi ollut tyytyväinen saaliiseensa jo ensimmäisen paketin jälkeen sillä heti tyytyväisenä leikkiessään. Jotenkin suloista kun toinen ei osaa vielä toivoa lahjoja eikä laskea paketteja vaan on niin aidon onnellinen yhdestäkin pakestista.




Lenni sen sijaan, useamman joulun kokemuksella, oli paljon paremmin perillä siitä, mitä paketit joulukuusen alla merkitsevät ja säntäsi heti nuuskimaan paketteja omaansa etsien. Onneksi se oma nyssäkkä sieltä lopulta löytyi ja sen sai tärkeänä kiikuttaa sivummalle avaamista varten. Suloinen karvakorva.




Toinen kova juttu oli mamman ja papan ostama Stiga. Isi ei suostunut lukemaan ohjekirjaa, mutta Pärppä vähä vilkaisi. Ihan vaan varmuuden vuoksi. On kuitenkin aika raakaa, että ulkona on superankea ikuinen syksy, mutta onnistuu tyypittäminen pakon edessä keittiössäkin.




Naapurit toivat kauniin kranssin, joka tervehtii eteisessä havuntuoksullaan.




Hyasintit, voi että mä rrrakastan niiden tuoksua.




Jouluun kuuluu monta must-juttua ja niistä kaksi näkyy yllä ja alla olevissa kuvissa. Yllä on taatelikakku ja alla arabialainen suklaakakku.




Toivottavasti myös teidän joulunne oli tunnelmallinen ja onnistunut!

maanantai 23. joulukuuta 2013

Iloista joulua



Jouluinen tervehdys täältä töistä. Enää vajaa tunti ja kaksi maailman ihaninta miestä tulee hakemaan mut kotiin koristelemaan kuusta, keittämään luumusoppaa ja aloittamaan paketointiprojektin. Paketoiminen on muuten ihan parasta! Aamulla ennen töihin lähtöä aloitettiin siivous, jonka Lars päivän aikana viimeisteli ja nyt pitäisi olla jäljellä enää kivoja hommia. Ei haittaa, vaikka menisi paketointi vähän yöhommiksi, koska täällä töissä oleminen menee lomasta. Tänäänkin olen katsellut Netflixistä melkoisen monta jaksoa Drop Dead Divaa, syönyt suklaata ja Caesar-salaattia ja lounastunnilla kipaissut vielä yhden joululahjan ja lisää suklaata joulunpyhiksi. Joulun must-suklaita ovat Wienernougatit, Brunbergin tryffelit ja Fazermintit. Ai niin ja olenhan mä vastannut yhteen puheluun, eli en nyt sentään ihan turhaan täällä istu. Ha-haa, as if!

On niin onnellinen olo, että hymy hiipii vähän väliä suupielille. Joulu, rakkaita ihmisiä, parhaita herkkuja, kiva vuosi tiedossa ja mulla maailman ihanimmat miehet - kaikki mallillaan siis! Suloista, herkullista, rentouttavaa ja iloista joulua myös teille armaat lukijani! Syökää suklaata!

lauantai 21. joulukuuta 2013

Q&A



Sain tämän hauskan haasteen ystävältäni Empulta, Puuroa ikkunassa –blogista. Esipuheena todettakoon, että vastausten pituus on sitä luokkaa, että siitä voi päätellä vain yhden asian: töissä ei ollut tänäänkään mitään tekemistä. Tai ehkä en vain osannut vastata lyhyemmin. Enhän ole koskaan kovin vähäsanainen kasvotustenkaan. Niin ja seassa on muutama kuva viime joululta.


11 ASIAA MINUSTA

1. Aika harva ihminen on kai joutunut sairaalan eristysosastolle, mutta minä olen siellä oleskellut kahdesti. Olin ala-asteikäinen, kun sain poikkeuksellisen kovan yskän ja kasan sivutauteja. Diagnoosiksi varmistui hinkuyskä ja jokin Venäjältä tullut “0-kanta”, joka on resistentti täällä annettaville rokotteille. Vietin eristyksissä noin viikon, mutta yksin ainakin puoli vuotta. Venäjällä en ole käynyt koskaan. Toinen kerta oli lukion jälkeen, kun paluumatkalla Egyptistä menin huonoon kuntoon. Kotona menin tietysti heti lääkäriin ja sain tiukan käskyn siirtyä suoraan Hatanpäälle eristysosastolle. Edes kotona en saanut poiketa. Olin saanut reissussa shigellan (sonnei), eli punataudin. Muutaman päivän hevoskuuri antibiootteja ja sain palata takaisin kotiin jatkamaan toipumista.

2. Olen ajanut prätkäkortin sinä kesänä kun täytin 17, sillä perheemme muutti silloin teinin ( ja monen muunkin!) mielestä aivan liian syvälle perämetsään, josta busseja kulki sivistykseen jos kulki. Vastustin tietysti muuttoa viimeiseen pisaraan ja kiukuttelin juuri niin kuin vain angstinen teini osaa. Vanhempani turvautuvat lahjontaan ja lupasivat minulle prätkäkortin ja prätkän.

3. Olin 16, kun tapasimme aviomieheni kanssa ja aloimme seurustella. Täytin 17 myöhemmin sillä viikolla. Ja tämä on siis luonnollinen jatkumo edelliselle kohdalle, sillä tuo prätkä liittyy kiinteästi seurustelumme alkuun.

4. Tykkään ajamisesta (silloin kun ei väsytä kauheasti) ja auton ratissa olen varma ja hyvä kuski. Lisäksi olen aika loistava taskuparkkeeraaja. En myöskään arastele ajaa ulkomailla. Rapatessa tietysti joskus roiskuu ja plakkarissa on yksi kolari ja on tuota korttiakin kerran kuivateltu kuukauden päivät ylinopeuden takia.

5. Olin ehkä noin 10-vuotias, kun löysin eräänä talvena toisella paikkakunnalla kyläillessämme ulkoa pikkuisen ja yksinäisen kissanpennun. Siis tosi pikkuisen. Pelastin sen syliini ja kiikutin sisälle lämpimään. Ääni väristen anelin saada pitää sen ja koiranpentukatseeni tehosi, sillä pian annoin sille kammottavan ruman nimen: Ruut. Hyvin pian nimi muotoutui kuitenkin muotoon Lumpustaja. Lumpustaja oli vähän yksinkertainen kissa, joka nukkui aina pääni vieressä tyynyllä.

6. Puhun aivan liian nopeasti, kun innostun tai jännitän. Ja liiallinen nopeus johtaa lopulta siihen, että puhe ei ole enää kovin artikuloitua.  Tämä on itseäni suunnattomasti ärsyttävä piirre, josta yritän vuodesta toiseen opetella pois. Palkkaan ehkä kohta puhe- tai esiintymisvalmentajan.

7. Hampurilainen on hyvää ruokaa. Vaikka työskentelin koko opiskeluaikani, eli lähemmäs neljä vuotta, useamman vuoron viikossa Hesen tiskin tai grillin takana, en koskaan kyllästynyt hamppareihin. Eikä niin ole käynyt sen jälkeenkään.

8. En ole koskaan maistanut tupakkaa. Ärsyynnyn suunnattomasti, kun näen vanhempien polttavan lastensa välittömässä läheisyydessä.

9. Sydämessäni on aina paikka Kummeleille ja kummelivitseille. Jaksavat naurattaa aina eivätkä vanhene koskaan. Lempparini Kummeleista on Timo Kahilainen ja hahmonsa <3

10. Minulla vahvahko taipumus ”kanaemoiluun”. Muistan eräänkin kerran, kun mieheni, pikkuveljeni ja yksi kaverimme lähtivät hakemaan vanhempieni muuttokuormaa Ranskasta kuorma-autolla. Vaadin saada hankkia heille “vähän” matkaevästä ja lopputulos oli se, että kuorma-auton ohjaamon jokainen kolo, lokero, luukku ja penkinalus oli täynnä ruokaa. Poikia nauratti. Ainakaan eivät kärsineet nälästä!

11. Rakastan hattaraa. En vain ymmärrä, miksi tuoretta hattaraa on niin vaikea saada mistään muualta kuin huvipuistoista tai vapputorilta. Ostin kerran omankin hattarakoneen, mutta se oli niin mopo, että yhden ison hattaran valmistamiseen olisi mennyt varmaan kolme varttia. Hermothan siinä paloi. Eikä sitä paitsi yksi hattara riitä mihinkään. Sopiva kerta-annos on kaksi.

 


EMPUN KYSYMYKSET

1. Mikä on hulluinta tai hassuinta, mitä olet tehnyt?
Tämä kysymys osoittautui koko setin vaikeimmaksi. Vastaan ikuisuudelta tuntuneen pohdinnan jälkeen, että se lukion jälkeinen Egyptiin suunnannut matka oli melkoista hulluutta, vaikken matkan sisällöstä itse vastuussa ollutkaan.  Oli hullua syödä kylmää ruokaa jossain pikkukylässä Niilin yläjuoksulla, oli hullua kulkea vaaleat hiukset aukinaisina Kairon ydinkeskustan ulkopuolella ja oli aika hullua joutua melkein nokkakolariin jossain maantiellä keskellä aavikkoa.

2. Jos yksi turhamaisuuteen liittyvä haaveesi toteutettaisiin välittömästi, mikä se olisi?
Ylimääräisten ihokarvojen pysyvä poisto. Piste.

3. Mikä on sinulle bloggaamisessa parasta?
Tykkään kirjoittamisesta, kuvaamisesta ja kuvien käsittelemisestä, mutta toisaalta olisihan tämä tylsää ilman lukijoita ja vuorovaikutusta. En pysty valitsemaan. Koko paketti siis.

4. Voisitko tehdä vuoden ajan kokopäivätyötä vain hyvän palkan takia?
Sanoisin että varmaan aika moni ihminen joutuu tekemään työtä vain siitä maksettavan palkan takia eivätkä siis saa mitään itse työstä. Eikä se palkka ole useimmiten edes kovin hyvä. Tylsää duunia tekisin toki, mutta entä ihan kamalaa duunia? Jäin miettimään, että mikä olisi niin kamalaa, että en sitä perhettäni ylläpitääkseni pystyisi tekemään, mutta keksin vain yhden: ruumissukeltaja.

5. Mikä on intohimosi?
Intohimo on aika vahva ilmaisu, mutta sanon sanon suklaan, valokuvaamisen ja elokuvat. Vai pitäisikö kuitenkin sanoa perhe, sillä se on minulle elämässä ehdottomasti tärkeintä.
6. Kenelle ja miksi antaisit lahjakortin maailmanympärimatkaan, jos itse et saisi sitä pitää?
Antaisin sen Pärpälle vanhempana käytettäväksi, sillä matkailu ja maailman näkeminen on niin kovin tärkeää ja sivistävää.

7. Millainen oli paras ystäväsi, kun olit pikkulapsi?
Ensin taisivat olla Matti ja Näkymätön Poika. Ne olivat molemmat mielikuvitusystäviäni, joiden takia kerran jätin sormenikin auton oven väliin. Olisivat jääneet muuten kyydistä. He kuitenkin vaihtoivat maisemaa sinä päivänä, kun pikkuveljeni syntyi. Sittemmin minulla on ollut monta parasta ystävää, sillä muutimme usein ja paikkakunnat vaihtuivat.

8. Mitä sanoja pidät ärsyttävinä?
Feissari on ärsyttävä sana silloin kun sillä tarkoitetaan Facebookia. Feissari kun mielestäni tarkoittaa jotain ihan muuta, eikä sitä tule käyttää tuossa asiayhteydessä. Nih! Ripuli puolestaan on äärettömän ruma merkitykseltään sekä foneettisesti.

9. Mitä teet mieluiten omalla ajallasi?
Haen pussillisen irtokarkkeja ja katson jonkun tosi romanttisen chick flickin.

10. Mistä periaatteista olet vastoin aikeistasi luopunut lasten kasvattamisen suhteen?
Voi, niitä on varmasti aika paljon! Ensimmäisenä mieleen tulee se, että saako ruokapöydässä olla leluja tai saako syödessä katsoa joskus iPadia. Jep, pilalla on poika!

11. Mikä suklaa on parasta?
Nyt on paha. Yhtä absoluuttisen oikeaa vastausta ei ole, sillä eri tilanteet vaativat eri suklaan, mutta lähimpänä yleispätevää vastausta on maitosuklaa kokonaisilla hasselpähkinöillä. Toimii!




Olin hieman laiska ja kierrätin osan Empulta saamistani sekä hänen saamistaan kysymyksistä. Mitäpä sitä ehjää korjaamaan ja niin edelleen.
 

KYSYMYKSENI SEURAAVILLE

1. Millä kolmella sanalla luulet muiden kuvailevan sinua?

2. Mitä ruokaa teet useimmiten arkena?

3. Jos yksi turhamaisuuteen liittyvä haaveesi toteutettaisiin välittömästi, mikä se olisi?

4. Mitä kahta asiaa himoat vaatekaappiisi tällä hetkellä?

5. Aamu vai ilta?

6. Mistä olet viimeksi ollut järjettömän onnellinen ja miksi?

7. Missä maassa asuisit, jos Suomi ei olisi vaihtoehto?

8. Mitä teet mieluiten ”omalla ajallasi”?

9.  Mikä sana tai sanat ovat ärsyttäviä?

10. Haluaisitko vielä kouluttautua/kouluttaudutko johonkin ammattiin tällä hetkellä?

11. Minkä yhden neuvon antaisit teini-ikäiselle itsellesi?

Esitän yllä olevat kysymykset seuraaville bloggaajille (elleivät tällaiseen ole jo juuri vastanneet) ja toivoin heidän siis lisäksi kertovan 11 asiaa itsestään: