maanantai 30. syyskuuta 2013

#september



Mitä saadaan kun yhdistetään kaksi omenalajiketta? Jonagold + Pink Lady = jonapink, eli minä Instagramissa.  Tässä postauksessa siis hieman meidän syyskuun tapahtumia kännykameran linssin läpi kuvattuna.

Tästä viikonlopusta tulikin varsinainen leffaviikonloppu, sillä pääsin kuluttamaan leffateatterin penkkejä myös lauantaina. Jätettiin Börje mamman hellään huomaan ja suunnattiin miehen kanssa katsomaan We´re the Millers. Leffassa oli kaikki kaksitoista kliseetä, mutta se ei haitannut, sillä pätkä oli ihan älyttömän hauska. Enpä muista ihan hetkeen nauraneeni leffassa niin paljon ja niin räkäisesti. Komediaa koko rahan edestä! Niin ja tänään avattiin takkakausi. Vieno savun tuoksu ja lämmin loimotus – ei ole elävän tulen voittanutta tunnelmanluojaa.



 
Syyskuussa tehtiin myös yksi fiksu liike. Miksi muuten järkevät päätökset on aina enemmän tai vähemmän tylsiä päätöksiä. Ohittamattoman tilaisuuden tarjoutuessa vaihdoimme ykkösautomme velattomaan ja muutaman vuoden vanhempaan versioon. Suhtaudun autonvaihtoon aina hieman turhan tunteellisesti ja varsinkin tällä kertaa, sillä uusi ei ollutkaan uudempi ja upeami. Tässä tämän rouvan työllisyystilanteessa siis varsin fiksu veto, mutta kyllähän sitä muutamia mukavuuksia jäi uudemmasta vanhasta kaipaamaan. Kauppojen jälkeen ensimmäiseltä ajelulta palattuamme Börjelle valkeni, että ”meidän auto” ei tulisikaan enää takaisin ja sekös järkytti pienen miehen maailmaa. Börpis veti klassiset itkupotkuraivarit. Meitä miehen kanssa nauratti, vaikka samaan aikaan tuo oli juuri se juttu jonka itsekin olisi halunnut tehdä. Mutta jos nyt totta puhutaan, ei tässä nykyisessäkään samanmallisessa saksalaisessa ole yhtään mitään valitettavaa. Keräsin kuitenkin kasan hyvävaimopisteitä ja hain miehelle GTA V:n pahimpaan autonvaihtosuruun. Honey, look what I got you! Seuraavana aamuna Börpekin, nukuttuaan asian päälle, hyväksyi uuden tulokkaan hyvillä mielin.




Sattui ja tapahtui –kategoriasta löytyy mm. episodi, jossa suihkusta tultuani vetäisin aamutakintapaisen päälleni ja menin etuterassille päästämään Lennin ulos. Vaan mitä tekee myös samaan aikaan suihkusta tullut alaston lapseni? Tajuan tapahtuneen, kun ovi takanani vedetään kiinni. Lapsi on lukittuna sisään ja minä ja koira ulos. ”Odota siinä kulta ihan rauhassa! Ääiti menee hakemaan avaimen mammalta ja tulee IHAN JUST takaisin!”, huudan oven lasin läpi. Onneksemme viereiselle tontille rakensivat vanhempani, eli avain löytyy läheltä. Kunhan vain pääsen vielä terävällä sepelillä olevan pihan yli pikkuisessa aamutakissani ja paljain jaloin. Auts. Palattuani avaimen kanssa lainakengissä, löytyy eteisestä iloinen ja tapauksesta selvästi huvittunut lapsi. (Tilanne lavastettu kuvaa varten.)

Kuva Lennistä puolestaan liittyy tapaukseen jossa olimme metsässä kävelyllä ja Lenni tavalliseen tapaan vapaana. Mutta kuinkas sitten kävikään. Iski kaatosade ja vanhemmiten erittäin mukavuudenhaluiseksi muuttunut koirani vilkaisee minuun anteeksipyytävästi, ottaa tassut alleen ja häviää. Uskomatonta ja ennenkuulumatonta! Huudan Börjen säestyksellä kurkku suorana, mutta turhaan. Ei auta meidänkään kuin ottaa jalat allemme ja lähetä kohti kotia. Koiraa ei näy edes matkan varrella, mutta hyvä niin, sillä ylitämme vilkkaasti liikennöidyn maantien. Kotiovella meitä tervehtii litimärkä ja villi villakasa. Villakasa josta saisi hyvät rukkaset.


sunnuntai 29. syyskuuta 2013

"Too much of a good thing is wonderful"



Töiden ja lastenhoidon väliin mahtui perjantaina yksi elokuvan ja sushin mentävä rako. Otettiin siis ja mentiin tyttöjen kanssa leffaan heti neljän pintaan. Katsottiin My Life with Liberace (alkuperäiseltä nimeltään Behind the Candelabra), joka perustuu Liberacen nuoren rakastajan, Scott Thorsonin, samannimiseen muistelmateokseen. Douglas ja Damon, tai ”Duklas ja Daamon”, kuten takarivin vanhat rouvat kovaan ääneen ilmoittivat, tekivät uskottavat ja kiehtovat roolisuoritukset. Erityismaininta herkullisille sivuosanäyttelijöille Rob Lowelle ja Scott Bakulalle. Suosittelen elokuvaa lämpimästi! 




Mutta voi kun ne vanhat daamit olisivat osanneet istua tuon kaksituntisen hiljaa. Eivät nimittäin osanneet. Eivätkä edes kuulleet kanssakatselijan hienovaraisia hyssyttelyjä salin toiselta puolelta. Menkää siis katsomaan, mutta valitkaa iltanäytös. Leffan jälkeen käytiin syömässä Maruseksissa. Itse en oikein sushista osaa nauttia, mutta valitsemani friteerattu kana kolmella kastikkeella oli herkullista.




“Once you get that first kiss in, you are comfortable,” Douglas, tells New York magazine.
“Matt and I didn’t rehearse the love scenes. We said, ‘Well – we’ve read the script, haven’t we?’ “


(kuvat pursuitist.com ja celebuzz.com)


“The hardest thing … is that everybody is a judge,” Douglas, 68, says. “I don’t know the last time you murdered somebody or blew anyone’s brains out, but everyone has had sex and probably this morning, which means everyone has an opinion on how it should be done.”

(May 20, 2013 issue of New York Magazine)


(kuvat hbo.com ja thepeoplesmovies.com)

"Too much of a good thing is wonderful!"
-Liberace-

torstai 26. syyskuuta 2013

Suklaata ja söpöläisiä



Saimme Börjen ja Lennin kanssa eilen vieraita etelämmästä, kun Emppu ja Hepsu supersuloisine vauvoineen huristelivat meille kyläilemään. Talokierroksen ja kevyen lounaan lomassa päivitettiin viimeaikaiset kuulumiset ja huokailtiin vauvojen ihanuutta. Börpis oli liikuttavan innoissaan vauvoista ja silminnähden ylpeä saadessaan nostaa pudonneen tutin takaisin pieneen suuhun. Kahvin kanssa nautittiin Empun tekemää herkullisen tuhtia Rocky Roadia ja Hepsun ja isomman poikansa leipomia valkosuklaisia goji-cookieita. Nam sanon minä!




Emppu valitteli lähikaupan vaahtokarkkivalikoiman olleen sen verran suppea, että suklaan seasta löytyi tällä kertaa ”vain” suolapähkinöitä ja Dumlen puolikkaita. Itsehän olen sitä mieltä, että vaahtokarkkeja tulisi syödä vain grillattuna ja myönsi Emppukin, ettei hänkään niitä varsinaisesti Rocky Roadiin kaipaa, joten saatoimme todeta yksinkertaisen olevan kauneinta tässäkin asiassa.





Tuliaiseksi sain Balmuirin kauniin suklaansävyisen pallokynttilän. Lahja oli erittäin mieluinen, sillä olen kyseisiä kynttilöitä jo muutamana talvena ihaillut, mutta raaskinut ostaa vain lahjaksi muille.





Kiitos rouvat piristävästä vierailusta, toivottavasti nähdään taas pian! Börjekin oli sitä mieltä, että ”Emppu-täti ei saa lähteä”. Niin ja sanonpa vielä sen, että Rocky Road oli myös erittäin toimivaa aamusuklaata...