Tervetuloa meille! Vastaan
vihdoin Vaaleanpunaisessa
hirsitalossa –blogin Marjan minulle viimeviikolla esittämään haasteeseen
esitellä uusi kuvakulma kodistamme. Varsinaiseksi haasteeksi tätä nyt tuskin
voi edes kutsua, sillä tällä bloggaushistorialla esiteltävissä kulmissa oli
vielä reilusti valinnanvaraa. Eteisen esittely tuntui luonnolliselta valinnalta, sillä onhan se tila
jonka meille tullessaan ensimmäisenä näkee.
Meille piti tulla
talotehtaalta tylsä valkoinen ulko-ovi, jossa oli pienet päällekkäiset, neliön
muotoiset huurretut ikkunaruudut. Onneksi pidin pääni (mutta myös budjetin) ja löysin
meille tori.fi:stä oikean kokoisen (oviaukon koko kun oli hieman harvinaisempi)
suomalaisen valmistajan lähes käyttämättömän oven, joka viimeisteli talomme julkisivun. Kyllä mieskin sitten myönsi, että oven vaihto kannatti
nähdessään sen paikallaan.
Kultakehyksinen
peili on löytö huutonetistä. Katsoin ilmoituksen kuvaa ja mietin että maalaan
kehykset mustalla tai hopealla, sillä en osaa elää keltakullan kanssa. Kuitenkin
kun peilin näin, hautasin heti ajatukset maalaamisesta, sillä kehyksissä on sen
verran kaunis ajan patina. Luulenpa että tuo kyseinen peili näyttelee tärkeää
roolia siinä, että uskaltauduin viimein tykkäämään myös kullansävyistä
itselläni sekä kotona. Edelleen aika pienissä määrin, mutta kuitenkin.
