Kevätunivormu

Voisin kuvitella, että muissa blogeissa on ollut tänään kuvia helteisestä säästä ja kesäisistä asuista, mutta ei, sitä ei löydy nyt täältä. Täällä esitellään nimittäin tämän kevään univormuani, eli asua joka päällä olen juossut joka aamu (vatsa supistellen) pysäkille ja kouluun ja laahustanut iltaisin takaisin. Tänään oli toki sellainen päivä, että kevätunivormu sai vihdoin väistyä ja jäädä kotiin, sillä niin mieletön ja ihana oli kuumuus jo yhdeksältä aamulla ja että ohuetkin hihat olivat liikaa.

Kevätunivormuni päätähti on Zaran tummansinisestä takki, joka on osoittautunut aivan loisto-ostokseksi. Rakasta kaikkea siinä. Se on kaunis, käytännöllinen ja taipuu niin farkkujen kuin mekon kaveriksi. Kauluksesta löytyy ohut huppu ja tikkivuori on irrotettava. Vyötäröllä on kiristysnauhat ja ja hihoissa kauniit kultaiset vetoketjut. Niin ja mitta on minulle passeli lantiomitta.

Ja kyllä, se menee kiinni vieläkin! Keulii, keulii joo ja on ehkä vähän koomisen näköinen, mutta kiinni menee.

 

Kevätunivormun toinen ja tärkeä osa ovat Asoksen alesta löydetyt ryöstöhintaiset, mutta kuitenkin nahkaiset biker bootsit. Kolmantena osana voidaan pitää noita HMn äitiysfarkkuja, sillä aiemmin ostamani mustat äitiyshoust menivät jo puhki, enkä ole sen koomin raskinut enempää mamahousuja ostaa. Kohta on kyllä pakko, vaikkei tässä olekaan enää kuin kaksi kuutautta jäljellä.

No mutta se siitä univormusta ja vuoroon toisenlaiset. Toivotaan, että näitä ei tarvitse enää kaivaa esiin ennen syksyä!

I have needs

 

Tehän tiedätte, että rakastan Tamperetta. Se on ihan maan mainio kaupunki jossa on kaikki tarpeellinen. Tai oikeastaan melkein kaikki. Meiltähän puuttuu täältä nimittin Zara. ( Ja okei, pari muutakin liikettä, mutta olen huomannut pärjääväni arjessa ihan vallan mukavasti ilman Mulberryä ja LV:tä, muhah.) Niinpä tamperelaistyttö onkin aina liikuttavan innoissaan päästessään pääkaupunkiseudulle. Tänään olisi menoa sinne päin ja ajattelinkin ehdottaa miehelle, että poikkeamme kyseiseen liikkeeneen. Ensinnäkin, minulla ei ole kevättakkia (varsinkaan sellaista johon mahtuisin) ja huomasin eilenkin hikoilevani pelkästään bussissa istuessani se päällä kuin pikkuinen kärsäeläin, pysäkille kipittämisestä nyt puhumattakaan. Lisäksi minulta puuttuu kevät- ja kesäkenkiä. Varsinkin sellaisia joissa jaksaisi seistä koulussa salongin puolella tunnin toisineen. Niin ja joko mainitsin pienen cross body –laukun. Pitäähän minun loppukesästä taas pystyä työntämään vaunuja ihan kaksin käsin! Sitten on vielä tietysti se ihana tosiasia, että Zaran nettisivuilla äsken pyörähtäessäni löysin hyvinkin nopeasti melko mukavan mittaisen listan, jonka saisi pakata minulle pusseihin ja auton perään. Yritän vain unohtaa sen, että tässä olisi kyllä muutakin rahanmenoa, mutta ei nyt puhuta tylsistä aiheista.

 Eikö tässä olisi takki joka menee kivasti vähän kaiken kanssa. Ei mene kiinni, mutta mikä nyt menisi!

Tässä olisi vähän enemmän asennetta.

 En usko vielä täysin varauksetta kevään tuloon, joten yhdet matalat nilkkurit pitäisi olla, sillä huomasin eilen, että pohkeetkin voivat hiota. Siis saappaissa. Charming.

  Tätä ei edes saa kiinni, joten sittenhän se ei haittaa, että se roikkuu kummun sivuilla. Eikö?

Aika karkit ollakseen matalat. Ankle strap!

 Söpöt. Ja ankle strap!

 I-ha-nat! Ja joko sanoin, että ankle strap. Täytynee toivoa, että heinäkuun helteet ja viimeisiään vetelevä raskaus eivät turvota nilkkojani muodottomiksi.

 Ja sitten niitä laukkuja. Varsinkin tuo seuraava!

 Täytyy sanoa, että ensin hieman ihmettelin tätä kevään ja kesän terveyskenkämuotia, mutta kaikkiin edellä mainittuihin pointteihin nojaten, taidan jo nyt olla rakastunut näihin. Näyttäisinköhän ihan tyhmältä näissä mustissa, vai olisivatko nuo ylemmät nyöritettävät jotenkin vähän varmempi valinta, kun mitään fashion forwardia minusta ei kyllä saa.

Mutta sellaista. Nyt äkkiä hiuksia pesemään. Aurinkoista perjantaipäivää!

Kaikki kuvat Zara.

Nahkaa ilman niittejä?

kuva

Olen hämmentynyt. Ovatko leather look leggingsit tehneet paluun? Vastahan niitä jokunen vuosi sitten oli. Nahkahousuja kyllä näkyy enenevissä määrin, mutta kauppojen hyllyiltä hyppii silmille myös näitä leggingsejä. Niin tai näin, sen verran virtauksen orja olen minäkin, että nahka näyttä nyt erityisen hyvältä silmään ja huomaan muistelevani lämmöllä 17-vuotiaana käyttämiäni tekonahkahousuja.

kuva, kuva ja kuva

Bestikselläni J:llä aka. rouva Maisterilla on viikon päästä lauantaina ”maisterikolmekymppiset” ja paneuduimme loppuviikosta hänen juhla-asuunsa. Hankittuna oli ruskea  kapea, keinonahkainen kynähame, jonka ympärille lookia lähdettiin rakentamaan. Hakusessa oli sopivat määrät rock-henkeä, naisellisuutta ja juhlavuutta, mutta ei missään nimessä toimistolookia. Yllä inspiskuvia, joiden pohjalta lähdimme kauppoja koluamaan.

Gwenin asu on i-ha-na!
Kuvat täältä, täältä ja täältä.

Mukana shoppailemassa meillä oli rouva Maisterin 4-vuotias tyttö, joka on vaatimattomasta iästään huolimatta aivan hurahtanut vaatteisiin ja pukeutumiseen. Lisämausteensa hommaan toi kuitenkin Lärppä, joka onnistui villitsemään paatuneen himoshoppailijaystävänsä ja pian meillä olikin käsissämme kaksi holtittoman onnellista ja villiä pikkuihmistä. Välillä nämä ostosavustajat pitäytyivät tehtävässään, eli roudasivat tärkeänä vaatteita ja asusteita sovittajan (rouva Maisteri) ja henkilökohtaisen tyylikonsultin (minun) välillä.  Oheishäsläyksestä huolimatta, löysimme mielestämme makean asun. Ruskea hame sai seurakseen mustan ”niittitopin”, jossa on pienet holkkihihat sekä mustat korkkarit. Korkkareissa on hauskat  punakultaiset vetoketjuyksityiskohdat kantapäiden kohdalla ja sama punakullan sävy toistuu kaulakorussa.

Miranda Kerr vs. Nicole Richie. Kovin samanlaiset ja silti niin erilaiset asut. Molempi parempi?
Kuvat täältä, täältä ja täältä.

Nähtyäni ystäväni ihanan nahkahameen, aloin himoita sellaista itsekin. Mutta en vain hametta, vaan myös housuja. Rikoin juuri (vihdoin!) nahkatakkini (lue muovitakki) ja vannoin että en enää ikinä osta mitään tekonahkaista vaatetta, mutta housujen kohdalla olen heti valmis syömään sanani. En usko (googlaa Kim Kardashian leather pants) että nahkahousut ovat poikkeuksetta paras valinta muhkeaperäiselle daamille, joten ohkaiset ”stretch leather pantsit” olisivat varmasti paljon imartelevammat. Älkääkä nyt kuvitelko, että vertaan perääni Kimin konttiin, mutta hän nyt vain tuli ensimmäisenä mieleen varoittavasta esimerkistä. Voi olla että nauran, tai itken, itseni ulos sovituskopista, mutta otan sen riskin ja aion lähteä sovittamaan tekonahkapökiä.

Nämä Isabel Marantit on nähty monen päällä ja voin hyvin ymmärtää miksi. Cropped-malli on naisellisen siro,
mutta silti tosi rock.
Kuvat täältä, täältä ja täältä.

Kuten jo mainitsinkin, rikoin ”nahkatakkini” ja tuntuu että olen ihan hukassa ilman sitä. Se sopi kaiken kanssa ja oli vain niin ihana vaate. Tässä ollaankin siis suurten kysymysten äärellä, kun pitäisi löytää vihdoin korvike muovitakille ja tällä kertaa nahkaisena. Malli joka istuisi lyhyelle ja kestäisi aikaa. Tällä hetkellä himoitsen siroa bikertakkia, mutta saapa nähdä millainen sopiva vastaan astelee ensimmäisenä. Instagramissa esittelinkin jo muovitakin jättämää aukkoa paikkaavaa takkia. Kyseessä on todellinen alelöytö ja ehkä hieman villikortti jonka ohi olisin kävellyt nauraen, ellei siskoni olisi patistanut minua sitä kokeilemaan. Takki on sekoitus pilottia ja tikkitakkia ja on siinä joku hämärä venäläishäivähdyskin. Hämmentävää, eikö! Niin minustakin. Mahtuupa nahkaiselle ostoslistalleni vielä yksi tuote ja se on nahkahanskat. Ovat viimeisenä listalla, mutta varmaankin ensimmäisenä hankinnassa. Löytyykö muita nahkaan hurahtaneita? Mutta oikeasti, mikä on nyt tämä juttu näiden leather look leggingsien kanssa?

 
Kuvan takki River Island.
Kuvat.