Olimme lokakuun
puolivälissä Rauhaniemessä muutaman rouvan ja lapsen voimin Luontoliiton
järjestämässä Syysmyrsky-perhetapahtumassa. En tiedä onko se pieni angstinen
teini sisälläni vai mikä, joka vierastaa sanaa perhetapahtuma, saati sitten
sellaisissa käymistä, mutta päätin hyvän seuran takia pukea itselleni ja Pärpälle
kerroksittain vaatteita ja lähteä mukaan avoimin mielin. Tapahtuma ei
valitettavasti osoittanut ennakkoluulojani vääriksi, ehkä jopa päinvastoin, mutta
seura ja maisemat olivat sitäkin tasokkaammat. Ohjelmassa oli arpajaiset,
lasten luontopolku, käsityöpaja, kuumaa mehua ja tulishow. Arpajaiset ok, kuuma
mehu oli punaiseksi värjättyä tulikuumaa vettä ja käsityöpaja suloinen, mutta
hapeton, mutta ei näissä mitään. Olin hehkuttanut Pärpälle jo etukäteen, että
mennään metsään, sillä siellä olisi luontopolku ja poikanen sitä kovasti
odotti. Luontoliiton luontopolku oli kuitenkin aika… no, sanotaanko vaikka että
vaatimaton. Tai kaupunkilainen: neljä kelmutettua aanelosta maassa rantapuiden
juurella, muutaman metrin päässä toisistaan. Pärppä kyselikin moneen otteeseen,
että koska mennään metsään, koska oltiin pakattu taskulamput mukaan. En olisi
uskonut, että tuo on luontoliitolaisten käsitys luontopolusta. Ens kerralla
mennään kyllä johonkin eräjormatapahtumaan.
Karhuksi pukeutunut luontoliittolainen vaikutti varsin epäilyttävältä.
Ainakin Pärpän mielestä.
Askarteluteltan tunnelmaa.
Rauhaniemen ranta
oli kaunis ja auringonlasku hemmotteli meitä ja kameraani. Räpsittiinkin kuvia
vähän kaikista rannalla pehmeässä iltavalaistuksessa. Parhaat olivat tietysti
niitä, joissa näkyvät kasvot, mutta kaunis tunnelma muissakin.
Hiekkakakkuja taskulampun valossa.
Kuuma mehu oli hitti. Kunhan äiti sai sen ensin jäähdyteltyä järvessä
pienelle suulle sopivaksi.
Lupasin kyllä
arvon rouville, että annan perhetapahtumille vielä yhden mahdollisuuden ja
lähden katsastamaan jonkun toisenkin, kunhan sopiva vastaan tulee.
