torstai 31. lokakuuta 2013

Hopee ei oo häpee



Ei tarvinnut onneksi tämän pidempään jännitellä tämän viimeisimmän rekryn tulosta, sillä puhelin soi jo aamupäivästä ja sain kuulla jääneeni erittäin tiukan kilpajuoksun kakkoseksi. Tuossa otsikon yläpuolella lukee torstai, mutta keskiviikkoa tässä vielä käytännössä tätä kirjoitellessani elelen. Sitten aamupäivän, josta tuntuu olevan jo pieni ikuisuus, on vetäisty yhdet (no okei, muutamat) pettymyksen ja itsesäälin itkut, nukuttu päikkärit pojan vieressä, ulkoiltu ja istuttu miehen kainalossa sohvalla katsellen Mad Meniä ja napsien lohturuokaa, eli juustoja ja irtokarkkeja. Maailma näyttää siis taas jo paremmalta ja uskallan istuutua tähän näppiksen ääreen.


Tuossa nojatuolin käsinojalla apulaiskokkini usein vahtii ruoanalaittoa ja niin tänäänkin.
Haluaa aina "keittää" kaikkea mahdollista, eli sekoittaa.


Mutta voi pojat, kyllä se vaan silti kirpaisee kun pääsee niin lähelle ja jää silti niin kauas. Paljon tuli tehtyä hommia taas tämänkin rekryn eteen, eikä käteen jäänyt kuin muutama uusi kokemus, mutta on hyväksyttävä että se kuuluu pelin henkeen. Tämä oli itse asiassa poikkeuksellisen monivaiheinen rekry, johon kuului siis videohaastattelu, kolme kasvotusten tapahtunutta haastattelua, tekstinäytteet suomeksi ja englanniksi ja lehtimainoksen suunnittelu, eli brand manualin ja muutaman tuotteen opiskelu vielä siinä sivussa. Niin ja ei käy kieltäminen, olisin tuon työn ihan todella kovasti halunnut. Tämä ei kuitenkaan ollut ensimmäinen kerta kun näin käy. Ei edes toinen. Uskomatonta kyllä, mutta tähänkin alkaa tottua ja pahimmasta pettymyksen ja turhautumisen ristiaallokosta noustiin taas nopeammin kuin edellisellä kerralla. Hyvä niin, sillä huomenaamulla edessä onkin jo taas uusi työhaastattelu. Onneksi! Hopea ei ole häpeä, kuten sanovat ja niinhän se on. Tein ihan todella hyvän suorituksen ja tiedän sen itsekin, mutta tässä lajissa kakkossijasta ei saa edes mitalia. Mitäkö olisin tehnyt mitalilla? No pantannut tietysti ja käynyt harrastamassa retail therapya!


 Ruokakipollaan päivystävän koiran kuvajainen uunin luukussa.


 
Gourmet-lounas viimeisen päälle, eli fileekalapuikkoja ja makaronia.

tiistai 29. lokakuuta 2013

Lokakuun kuva



Hyvä järjestelmäni kalenterimerkinnöistä ja kuun viimeisistä sunnuntaista oli vain sen verran vedenpitävä, että onnistuin unohtamaan jo heti järjestyksessään toisen kuvan ottamisen. Otin vahingon kuitenkin takaisin vain päivän viiveellä. Lisäksi olen soveltanut haasteen sääntöjä ja merkinnyt kalenteriini, jota en kiireiseltä kotirouvailultani näemmä kovin ahkerasti kuitenkaan lue, myös ”välikuvat”, sillä ainakin näin syksyllä lehtien pudotessa puista on kuukausi melko pitkä aika ja väliin mahtuu lopputulosta ajatellen näyttäviä maisemanmuutoksia. Yllä siis kuva eiliseltä ja alla kaksi ensimmäistä sekä välikuva.




Muistattekos kun kerroin viime keskiviikkona olleeni haastattelussa ja saaneeni kuulla olevani jo TOP 3 -porukassa. Jos jännitti silloin, niin tänään jännittää enemmän, sillä puolilta päivin olisi vuorossa vielä yksi haastattelu tähän kyseiseen tehtävään. Takana on siis videohaastattelu ja haastattelut rekryfirmassa sekä ”asiakasyrityksessä” ja olenkin nyt jo TOP 2:ssa. Minä ja kasvoton kilpailijani kutsuttiin kuitenkin vielä yhteen haastatteluun. Ennen haastattelua tein tehtävän, joka esittelee graafisen suunnittelun osaamistani. Viimeviikkoisessa haastattelussa puolestaan pääsivät yllättämään kirjoitustehtävän muodossa. Tehtävänannon kuultuani ajattelin, että tämä varmaankin pyydetään palautettavaksi lähipäivinä, mutta vielä mitä, sain läppärin eteeni siltä istumalta! Aikarajaakaan ei annettu, vaan käskettiin käyttää omaa harkintaa. Aluksi tuntui hurjalta alkaa tehdä keskittymistä ja luovuutta vaativaa tehtävää haastattelijoiden istuessa siinä vastapäätä, mutta pian onnistuin uppoutumaan omiin ajatuksiini ja tehtävään. Halusin ymmärtää mistä kirjoitan ja pitää faktat faktoina, joten tuotteeseen tutustumisessa meni oma aikansa. Oma aikansa meni myös tärisevien käsien ja pienen läppärin aiheuttaman jännittävän yhdistelmän aikaansaamien kirjoitusvirheiden korjaamisessa. Olin kuitenkin lopputulokseen tyytyväinen ja siltä vaikuttivat haastattelijatkin. Mutta voin pojat että puntissa tutisee. Olen niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. Pakko laittaa kaikki peliin! En nimittäin uskalla edes ajatella sitä vaihtoehtoa, etten tuota paikkaa saa. Nauroin kuitenkin miehelle, että jos minut ja vastustajani laitetaan tällä viimeisellä kierroksella kehään, lupaan olla viimeinen nainen pystyssä!

Voihan videohaastattelu



Videohaastattelu tuntuu olevan tämän hetken kova juttu työnhakumarkkinoilla ja erityisesti tänä syksynä kutsuja on alkanut todenteolla sadella. Olen ehtinyt osallistua jo viiteen videohaastatteluun tässä viimeaikaisen työnhakuni tiimoilta, joten ajattelin kertoa mistä oikein on kyse ja antaa myös muutaman omaan kokemukseeni perustuvan, hyväksi havaitun vinkin.  Eli jos eteesi ilmestyy videohaastattelukutsu, ei hätää, sillä tästä on kyse ja näin siitä selviää kunnialla.


 
 
 
Videohaastattelu palvelee selvästi ainakin kahta tarkoitusta ja ymmärrän hyvin sen viehätyksen tämänhetkiset hakijamäärät huomioon ottaen. Selkeimmät käyttötarkoitukset ovat ennakkokarsinnan tekeminen varsinaisia kasvotusten tapahtuvia haastatteluja ajatellen sekä ”ehkä-nipussa” oleville mahdollisuuden antaminen, jolloin sieltäkin on hyvällä ja vakuuttavalla esiintymisellä mahdollisuus nousta mukaan varsinaiseen rekryprosessiin. Siitä voidaan toki olla montaa mieltä, että ketä tällainen videohaastattelu palvelee. Rekrytoijille ja henkilöstökonsulteille tästä tulee varmasti huomattava ajallinen säästö ja voivat näin ”haastatella” suuremman joukon ihmisiä kuin muuten olisi mahdollista. Rekryfirmat saavat hyvistä pätkistä varmasti myös loistavaa markkinointimateriaalia uusien asiakasyritysten hankkimiseksi, aivan kuten muistakin antamistasi tiedoista. En muuten ole koskaan tullut kysyneeksi, että mihin nämä nauhoittamani videopätkät päätyvät ja kuinka pitkäksi aikaa, eikä sitä koskaan ole auliisti kyllä kerrottukaan. Sitäkään en tiedä, että näytetäänkö pätkät myös asiakkaalle rekryprosessin puitteissa, mikäli pääset niin pitkälle, vai ovatko ne vain ennakkokarsijan silmille. Mutta palataanpa takaisin siihen ajankäyttöön. Rekrytoija siis varmasti säästää rutkasti aikaa, mutta hakijalta sitä tuhraantuu moninkertaisesti verrattuna haastattelussa käyntiin, sillä videohaastattelun tekeminen on monivaiheinen ja melkoista keskittymistä vaativa suoritus. Ette ehkä uskokaan ennen kuin kokeilette! Niin ja onhan se suotavaa päästää perhe takaisin kotiin jossain vaiheessa iltaa, mikäli olet joutunut ajamaan heidät haastattelun ajaksi muualle.



Homma menee siis niin, että sähköpostiisi kilahtaa kutsu haastatteluun linkin kera ja joskus harvoin sitä saattaa edeltää puhelinsoitto (yhdessä tapauksessa viidestä omalla kohdallani). Aikaa haastattelun tekemiseen on poikkeuksetta ollut mielestäni varsin vähän, eli yleensä vain pari vuorokautta. Kaikki haastattelut joihin olen osallistunut, on toteutettu videohaastattelupalvelu Recruitby.netin työkalulla, joka on selkeä ja helppo. Linkin takaa löytyy siis sivu, jolle haastattelija on nauhoittanut yleensä 4-6 pätkää, joista ensimmäisessä antaa ohjeita ja lopuissa esittää lyhyet kysymykset. Jokaiseen videoon on mahdollista nauhoittaa oma vastauksensa. Itse olen ympännyt esittelyn ja kiitokset haastattelukutsusta ensimmäisen vastaukseni alkuun, enkä erilliseen klippiin. Ensimmäisen videohaastatteluni toissakeväänä toteutin vanhalla läppärillämme, mutta sen äänen- ja kuvanlaatu oli niin karmaisevaa, että tämän syksyiset neljä olen tehnyt uudehkolla iPad minillä ja se onkin toiminut tässä tarkoituksessa loistavasti. 


 
Klikkasin äsken itseni Recruitby.netin sivuille ja törmäsin ensimmäisenä banneriin, jossa sanotaan, että ”Ensivaikutelma on aina oikea. Videollakin.”. Melko raflaava väite, jota jäinkin miettimään. Ensimmäistä haastattelua tehdessäni huomasin, kuinka järjeton tilanne on laittaa lapsi päiväunille ja sulkea koira samaan huoneeseen, pyntätä itsensä vähintäänkin vyötäröstä ylöspäin ja miettiä mitä taustaa vasten kuvata. Sitten ottaa sopivan virallinen äänensävy ja alkaa esiintyä läppärille tai tabletille luontevasti, muttei liian rennosti. Onhan kyseessä kuitenkin työhaastattelu, vaikka teetkin sen kotisohvallasi, villasukat jalassa. Kysymykset ovat myös niin laajoja, että mikäli mielit vastata niihin kattavasti, et voi vain alkaa pölistä, vaan sinun on suunniteltava se mitä haluat sanoa ja tuoda vastauksessasi esille. Ohjeistus kuuluukin yleensä niin, että vastaa lyhyesti, ytimekkäästi ja jäsennellysti ja muista tuoda esiin oleelliset asiat. Usein ohjeissa mainitaan myös, että vastausten tulisi olla pituudeltaan kahdesta kolmeen minuuttia. Kolme minuutta ei muuten ole mikään ihan lyhyt aika heittää lonkalta, varsinkin jos vastauksen pitäisi olla kaikkea edellä mainittua. Eikä se ole lyhyt aika heitettäväksi suunnitellustikaan. Kolmeen minuuttiin saa mahtumaan yllättävän paljon asiaa, mutta myös yllättävän monta hetkeä ja mokaa, joiden takia olet valmis poistamaan jo nauhoittamasi vastauksen ja aloittamaan alusta. Jos nyt alkua pidemmälle edes pääsit.


Mitä muuten pidätte tuosta pinkistä pakasterasiasta päditelineenä?


Itse aloitankin homman aina kuuntelemalla ohjeet ja kysymykset ja kirjoittamalla ne paperille. Sitten alan miettiä tehtävän kannalta oleellisia asioita itsestäni ja kokemuksestani sekä taidoistani, jotka haluan tuoda haastattelussa esille. En halua liiaksi toistaa itseäni, mutta tuoda kuitenkin kaiken tärkeän esille luontevin asiayhteyksin, joten asiat pitää jaotella hieman kysymysten kesken, jotta vastauksista tulee tasapainoisia. Usein kysymykset ovat myös sen verran päällekkäisiä, että jaottelu ja erottelu tuleen senkin tähden tarpeeseen. Tässä muutamia esimerkkikysymyksiä:

Kuka olet ja miksi päätit hakea tehtävään?
Kerro aiemmista työtehtävistäsi ja vastuistasi erityisesti hakemaasi tehtävään liittyen.
Kerro opinnoistasi ja työhistoriastasi seikkoja, jotka auttavat sinua menestymään juuri tässä tehtävässä.
Minkälainen olet myyjänä/ asiakaspalvelijana/ you name it?
Kerroi aiemmista voitoistasi/ onnistumisistasi?
Mikä sinua kiinnostaa hakemassasi tehtävässä ja tässä yrityksessä ja millaisia ajatuksia yrityksen edustama tuote sinussa herättää?
Kerro 3 tärkeintä asiaa, jotka motivoivat sinua työssä. Mitkä asiat taas voisivat vähentää sitä.
Millaisessa työyhteisössä viihdyt parhaiten ja mikä on sinulle luontainen rooli?
Millaisia odotuksia sinulla on tätä tehtävää kohtaan ja mitä uutta uskot työn tarjoavan?




Kysymykset ovat siis periaatteessa työhaastatteluista tuttua peruspatteristoa, mutta koska et pääse täydentämään vastaustasi kohta eikä yli kolmen sekunnin miettimistauot näytä videolla kovin kivalta, on siis kohdallaan suunnitella vastaukset. Itse olen jopa tehnyt laajempien kysymysten kohdalla niin, että olen kirjoittanut muutaman avainsanan lapulle ja asettanut lapun aivan kameran alle, jolloin silmien liike on niin pieni, ettei lunttilappu paljastu. Ovelaa, eikö? Lapusta on myös se hyöty, että et näe itseäsi ruudulta, vaan vain kameran silmän ja keskittyminen on kymmenkertaisesti helpompaa, kun silmät eivät harhaile ihmettelemään outoja maneerejasi. Oman itsesi kauhistelu nauhalla kannattaa aloittaa vasta kun vastaus on purkissa. Siinä vaiheessa kun ottoja yhtä kysymystä varten on takana 7 tai enemmän, kannatta jo miettiä että millainen virhe on sellainen jonka voit esiintymisessäsi sulattaa ja joka vain lisää videon kiinnostavuutta. Ethän halua kuitenkaan vaikuttaa robotilta, vaan tuoda myös esiin persoonaasi. Klipin poistamisessa piilee myös aina se katala vaara, että seuraava otto on vielä huonompi ja edellinen olisikin tarkemmin ajatellen ollut ihan hyvä. Aikaavievää ja erittäin haastavaa videohaastattelun tekemisestä tekee juurikin tuo rajaton mahdollisuus uusia vastaus ennen sen lähettämistä. Alkuun tietysti jännittää ja sopivan jännityksen kanssa lopputulos onkin yleensä skarppi ja hyvä, mutta jossain vaiheessa alat puutua omiin mokiisi ja loputtomilta tuntuviin uusintayrityksiin ja jännitys kaikkoaa. Hyvän jännityksen myötä katoaa helposti myös se paras terä. Niinpä kannattaakin tosiaan miettiä kahdesti ennen kuin päätät poistaa edellisen nauhoituksen ja ottaa homman uusiksi.




Tässä vielä kootut vinkit lyhyesti:

  • Varaa lasi vettä.
  • Kuuntele läpi kysymykset ja kirjoita ne sekä vastausohjeet ylös.
  • Tee testinauhoitus jolla selvität äänen ja kuvan laadun ja että mikki on ylipäätään päällä. (Been there, done that!)
  • Muista eliminoida koira! Kynsien rapina laminaattia vasten kuuluu yllättävän häiritsevänä videolla. Toivo myös, että koira ei ala haukkua mitään ikkunantakaisia tapahtumia potentiaalisimman ottosi aikana. Ehkä parempi sulkea kaihtimet, myös omaa keskittymistäsi ajatellen.
  • Mieti mitä haluat sanoa ja tuoda esille ja jaottele ne luontevasti kunkin kysymyksen alle.
  • Peitä kuvasi ruudulta kuvausvaiheessa ja anna itsellesi anteeksi katseluvaiheessa, mutta ota myös opiksi.
  • Mieti kahdesti tai kolmesti poistatko jo nauhoitetun klipin uudelleenottoa ajatellen.
  • Vastaa jäsennellysti, mutta älä hio liikaa vaan laita vastaukset menemään, ole tyytyväinen suoritukseesi ja nosta jalat pöydälle. Jalat joissa on ne mukavimmat verkkarit ja lämpimät villasukat.




Sitten kun alat olla sitä mieltä, että homma selvä ja kyllähän tämä onnistuu, onkin edessäsi yllärikysymys, johon pitää vastata muulla kuin äidinkielelläsi. Eteeni osui juuri taannoin kysymys, johon piti vastata englanniksi. Hassua kyllä, mielestäni vastaaminen englanniksi olikin helpompaa. Tai ehkä en vain asettanut itselleni yhtä korkeita tavoitteita kuin äidinkieltä käyttäessäni. Nauratti vain, kun haastattelija ei ollut nauhoittanut kysymystä, saatikka kirjoittanut sitä englanniksi. Sehän jos mikä olisi toiminut todellisena kielenosaamisen testinä!




En kuitenkaan voi olla edelleen miettimättä tuota ensivaikutelma-asiaa ja sitä kuvaa, jonka haastattelija esimerkiksi minusta videon välityksellä saa. Hän huomannee, että olen esiintymistaitoinen ja kestän painetta, eikä tilanteesta johtuva jännitykseni puske päällimmäisksi. Hän huomaa myös sen, että olen tietyssä määrin perusteellinen, koska olen muodostanut vastauksista jäsenneltyjä ja kokonaisia puheenvuoroja. Hän huomaa ehkä myös ärsyttäviä maneereja, joita tuskin on samassa määrin silloin, kun puhun spontaanimmin ja kasvotusten. Hän ei ehkä näe huumorintajuani ja välittömän miellyttävää olemustani, sillä videolla sitä nyt vaan on ja ehkä pitääkin olla, pikkuisen jäykkä. Pistää miettimään. Toimii siis ehkä minun edukseni, mutta entäpä niiden loistavien ja ammattitaitoisten tyyppien kohdalla, jotka nyt eivät vain ole synnynnäisiä esiintyjiä.




Jos joku nyt vielä miettii, että eihän tämä niin ihmeellinen homma voi olla, niin kehotan ottamaan esille vaikka sen rakkaan, aina käden ulottuvilla olevan, älypuhelimen, klikkaamaan videoinnin päälle ja vastaamaan kysymykseen; miksi haet tätä myyntipäällikön tehtävää ja miksi sinut tulisi valita?