Peilikaapin turkoosit

Huomasin eräältä kosmetiikantankkausreissulta kotiuduttuani, että vessan peilikaapista löytyy paljon turkooseja tuotteita. Essien kynsilakka on jo tälläkin esitelty, mutta nyt se on kevään tullen päässyt elementtiinsä. Tällä hetkellä tuntuukin, että kamppailen aina saman kysymyksen äärellä kynsien lakkausta pohtiessani, eli että tuota turkoosia ja sitä syvää korallinpunaista, jonka jo aiemmin epäilinkin nousevan suosikikseni.

Lorealin putsari ja kasvovesi ovat jo vakiinnuttaneet talven aikana paikkansa pikkuveskin peilikaapissa. Ovat edullisia, toimivia ja tyylikkäissä pakkauksissa. En usko, että putsaustuotteiden tarvitsisi olla mitään ihmeellistä, hienoa ja kallista, sillä nehän vai käyvät kasvoilla. Kasvovesi onkin muuten jännä juttu. Itse olen oppinut sen käytön äidiltäni jo teini-iässä, enkä ole sen jälkeen ilman osannut olla. Yleensä aamuisin uhmaan kosmetologien ohjeita ja pyyhkäisen kasvot ja kaulan kasvovedellä ennen meikkaamista. En nimittäin millään jaksa pestä kasvoja ja imeytellä voiteita, sillä vastahan olen niin nukkumaan mennessä tehnyt. Aamulla siis tavallaan pyyhin vain ylimääräisen rasvan ja sen vähän lian mitä yön aikana on voinut tulla kasvovedellä kostutetulla pumpulilapulla.

Neljäs turkoosi tuote on Mariela Sarkiman ja Cailapin yhteistyönä syntynyt The Curler, eli ripsentaivutin. Olen testannut yhden jos toisenkin taivuttimen, sillä ripsien taivuttaminen on niin oleellinen osa siltä miltä näytän. Ollut aina, eli taas sieltä teini-iästä saakka. Aloin käyttää ripsiväriä melko ”vanhana” ja siihen saakka vain taivuttelin aina ripset. Olenkin tehnyt siitä vuosien varrella melkoista taidetta ja välillä tuntuu, että se on meikkini aikaavievin osa. Suhteellisesti ainakin. The Curler ei kuitenkaan saa kuukauden testikäytön jälkeen mitenkään poikkeavan ylistävää arvostelua ainakaan tältä taholta. Kumi on mielestäni liian kova ja taivuttimen ripsien yläpuolelle jäävä osa liian korkea, joka vaikeuttaa täydellisen kaaren luomista. Eivät siis mielestäni erotu mitenkään massasta, paitsi kauniin pakkauksen osalta.

Mutta enää huominen, joka sekin on koulun osalta vain kuusituntinen ja loppuviikon saankin nauttia vapaasta, sillä meillä on perjantaina extravapaa. Luksusta! Parhautta on myös se että kohta on vappu ja vappuna saa hattaraa! En malta odottaa!

Pink manicure

Viikkoni alkoi hemmottelulla, kun heti maanantaiaamuna, jo ennen koulua, kävin ystävälläni Tiinalla Näytä Kyntesi –kynsisalongissa teettämässä kestolakkauksen. Rakennekynsiä, niin UV- kuin ilmakovetteisia, minulla on vuosien varrella muutamaan otteeseen ollut, mutta ei vielä koskaan kestolakkausta.

Ensin mietin jotain keveän keväistä ja ehkä jopa hempeää. Sitten ihastelin supertyylikkäitä nudeja sävyjä, joihin voisi yhdistää blingiä. Perinteisen ja ikityylikkään ranskiksen hylkäsin, sillä kynteni ovat normaaliin tapaansa melko nysät.

Lopulta päätin olla uskollinen itselleni ja valita sen herkullisimman, eli pinkin. Ja kun jotain tehdään niin tehdään se kunnolla, eli yhdistetään pinkkiin lisää pinkkiä folion muodossa ja viimeistellään hopeaglitterillä. Että bling-bling vaan!

Mutta seuraavalla kerralla otan kyllä ne nudet! Tai mintunvihreät.

Ehkä.


P.s. Kuvat eivät tee mitenkään oikeutta tälle herkulliselle pinkille kimallukselle, jonka Tiina kynsiini loihti. Minä kurja en vain osannut vangita sitä kamerallani.

Peach and Turquoise

Tukholman reissulta, kuten todettua, ei ole ostoksia esiteltävänä, mutta tax freestä kuitenkin jotain mukaani nappasin. Essien lakoista oli tarjous ja se yhdistettynä verottomaan hintaan, oli vastustamaton houkutus. Nyt melkein jo kaduttaa, etten ottanut toistakin kolmen settiä mukaani.

 

Valikoin keväisiä sävyjä, eli korallisen peach daiquirin, turkoosin tai mintun vihreän turquoise & caicos –sävyn, sekä vaalean harmaan ja varmasti tyylikkään master planin. Näistä ehdottomasti lemppariksi on jo noussut peach daiquiri, jota riittää yksi kerros. Laitoin sunnuntai-iltana kerroksen aluslakkaa ja yhden kerroksen värilakkaa. Maanantaiaamuna meikkaillessani lisäni yhden kerroksen päällyslakkaan ja toistin saman seuraavana aamuna. Vielä tänään, eli keskiviikkona, lakka oli täysin siisti ja edustuskelpoinen. Aion vetäistä sillä vielä huomisen, vaikka aivan pienen pientä  lohkeilua alkaa nyt näkyä, mutta tämä on omalla mittakaavallani aivan loistava suoritus, että lakka kestää siistinä melkein neljä päivää.

 

Äkkiseltään näyttää, että peach daiquiri ja cute as button –sävyillä ei ole juuri eroa, mutta kyllä niillä sitten kynnellä ollessa on ja peach daiquiri on näistä herkullisempi, syvempi ja voimakkaampi. Just the way I like it.

Essien kynsilakkojen lisäksi tax freestä löytyi seerumia ja silmänympärysvoidetta (iiks, kun nämä juonteille menevät silmäkulmat on alkaneet viimeaikoina vähän vaivata) sekä tämä aivan mahtava tuoksulöytö miehelle. Tykkään kovasti. Tyylikäs inside out ja plussaa karismaattisesta mainoskasvosta, joka on Mentalististakin tuttu Simon Baker.

Viimeisiä viedään

Tässä on vuoden sekä tämän työsuhteen viimeiset hetket käsillä. Viimeinen vuoroni täällä päättyy tuossa puolen tunnin sisään ja stressi ja kiire on koko päivän ollut kova. Luulen kuitenkin, etten ahkeroinnistani huolimatta saa kaikkea tehtyä. Nimittäin katsottua kaikkia jäljellä olevia Drop Dead Diva -jaksoja. Muhah!

Ostin muuten istselleni joululahjan jos tuossa jokunen viikko ennen joulua. Stockalle oli tullut tällainen herkullinen Essien pakkaus, jota en vain voinut jättää hyllyyn. Sävyt ovat Ballet slippers (vaaleampi) ja Cute as Button, niin ja lisänä vielä pieni lasiviila. Ei ehkä kovin jouluinen sävy tuo koralli, joka on muuten yksi ihan lempisävyistäni kynsissä, varsinkin kesällä, mutta nythän joulu on jo mennyt ja ihan viimeistään uuden vuoden jälkeen voi käydä ostamassa valkoisia tulppaaneja ja lakata kynnet korallilla. Joulu pitää muutenkin siivota pian pois, sillä viikonloppuna juhlitaan Pärpän kolmevuotissynttäreitä ja siihen hommaan tarvitaan ihan muut somisteet. Työt loppuvat siis kreivin aikaan ja voi aloittaa synttäriaskartelut ja kakun leipomisen kerrankin hyvissä ajoin.

Ai niin, kynsilakkoja kuvatessani, myös tällainen juttu tuotiin kuvattavakseni. Ja minähän kuvasin. Terkut myös Pärpältä siis!

 

Harmaalla alueella

Tervehdys täältä töistä. Heti alkuun on todettava, että tällaista työpaikkaa en ole koskaan nähnyt. Täällä on ok olla tekemättä mitään, eli vaikka sitten ryystää kahvia ja roikkua FB:ssä jos siltä tuntuu. Meitä uusia aloitti maanantaina kolme, vaikka olemassa olevilla työntekijöilläkään ei ole tarpeeksi tekemistä. Kyseessä saattaa olla jonkin sortin arviointivirhe, mutta koska isolla asiakkaalla on varaa istuttaa asiakaspalveluhenkilöitä täällä passissa pilvin pimein, tehdään me sitten niin. Mutta ei pidä valittaa, sillä tarvitsin lyhyen työpätkän ja kyseessä on helpoin työ jossa olen eläissäni ollut. Työn ainoa haaste ei edes liity itse työhön, vaan siihen, kuinka saada päivänsä kulumaan ja pidettyä päänsä kassa kaiken tämän tekemättömyyden keskellä. Koska työtä ei siis varsinaisesti ole, olemme melko vapaita keksimään itsellemme ajanvietettä, mikäli se on toteutettavissa tässä luurien välittömässä läheisyydessä. Ensimmäisenä päivänä vain surffasin. Eilen otin kutimet mukaan, mutta totesin nekin riittämättömäksi aseeksi tylsyyttä vastaan. Niinpä tänään nostin panoksia ja pakkasin laukkuun läppärin aikomuksenani kirjoitella tänne blogiin. Loppuviikosta voisin vihdoin siirtää lisää kuvia tälle uudelle läppärille ja aloittaa eksessiivisen kuviensiivousprojektin. Sen, joka olisi pitänyt aloittaa jo niin kauan sitten.

Kuvissa näkyy toinen tämän syksyn kynsilakkalemppareistani (toinen lemppari on Essien Smokin Hot), eli Butter Londonin sävy Chimney Sweep. Ryhdikäs grafiitin tai lyijyn harmaa sävy on näyttävä, muttei liian. Se henkii asiallisuutta tai asennetta riippuen siitä mihin sen yhdistää ja tällainen sävyhän nyt sopii melkein minkä kanssa tahansa. Tämä on myös ensikosketukseni Butter Londonin lakkoihin. Koostumus on ohut, helposti levitettävä ja nopeasti kuivuva, mutta niin peittävä, että kaksi kerrosta takaa loistavan lopputuloksen. Keksin laittaa vaaleanpunaista glitterlakkaa peukkuun ja nimettömään, mutta koska more is more, en malttanut olla sutimatta sitä kaikkiin kynsiin. Muutaman päivän päästä manasin tätä loistavaa ideaa poistaessani kynsilakkoja ja totesin että sai olla viimeinen kerta. Ainakin ennen seuraavaa kertaa.

 

Täytyy vielä sanoa, että mitä tähän palkkaan tulee, niin alkaa sekin tuntua ruhtinaalliselta kun ottaa huomioon että sen ansaitsemiseksi riittää se, että ilmestyy aamuisin töihin ja vastaa puhelimeen. Siis jos se nyt edes soi. Ja tätä postausta kirjoittaessani tajusin myös, että piilee tässä hommassa toinenkin haaste työhön pitkästymisen lisäksi: pitää muistaa liikauttaa hiirtä tarpeeksi usein, jottei kone mene lukkoon.