perjantai 20. syyskuuta 2013

(F)unemployment


Kotirouva kuulostaa kivalta titteliltä, mutta työtön ei niinkään. Eikä se työttömyys kivaa olekaan, joten sinänsä ihan reilua kai. Työtön on kuitenkin lähempänä todellisuutta, mitä tämänhetkiseen titteliini tulee. Vaikka olen nauttinut pojan kanssa kotonaolosta, ovat elämän realiteetit sellaiset, että ei tätä meidän taloutta nykyisellään pyöritetä yhden palkan varassa. Ja kyllähän se niinkin on, että työ on ihmiselle hyväksi.


 


Niin kuin nuorten, potentiaalisessa lisääntymisiässä olevien, naisten kohtalona usein on, olen minäkin kiertänyt määräaikaisesta tehtävästä toiseen. Vuosi siellä, toinen tuolla ja puolitoista muualla. Vajaa kolme vuotta sitten jäin äitiyslomalle määräaikaisesta työsuhteesta ja samalla siis myös työttömäksi. Viime syksynä, kun olin valmis palaamaan työelämään, ei työnhaku enää ollut samanlaista kuin muutama vuosi aiemmin. Vallitseva taloustilanne näkyi vahvasti avointen paikkojen sekä hakijoiden määrässä. Aiemmin seuraava tehtävä oli aina löytynyt suhteellisen pian, mutta nyt siihen meni lähemmäs puoli vuotta. Hioin CV:tä ja hakemustani, ravasin haastatteluissa ja menestyin rekrytointiprosesseissa, mutta se että pääsee useamman kerran viiden tai kolmen parhaan joukkoon, ei valitettavasti tässä kilpajuoksussa juuri auta. Olin jo asennoitunut siihen, että otan sen mitä saan ja senkin varmasti taas pätkämuodossa, kunnes onni vihdoin potkaisi, tähdet taivaalla olivat oikeissa asennoissa ja minulla kai oikean sävyinen jakku tai jotain; sain vakituisen työn, jossa viihdyin loistavasti! Ironista kyllä, tästä vakituisesta työsuhteesta tuli kuitenkin lyhin kaikista. Iski Y niin kuin yllätys ja T niin kuin työttömyys. Siis yyteet. Minä ja 80 muuta, eli kolmasosa firman henkilöstöstä, saimme lapun kouraan ja pitkän kuuman kesän.



Nyt ollaan siis taas lähtötilanteessa ja ei riitä että työnhaku on rankkaa puuhaa, vaan tämä syksy näyttää työllistymisen suhteen vielä huomattavasti synkemmältä kuin tilanne vuosi sitten. Joukkoirtisanomisista saa lukea lähes joka viikko, eli kilpailu työmarkkinoilla kiristyy ja yritykset ovat varovaisia palkkaamaan uutta väkeä. Työnhakijan pitää olla fiksu, filmaattinen, nuori, innokas, kokenut ja erottua 150 vastaavan joukosta. Pitää myös kestää henkistä vuoristorataa, eli innostua sata lasissa jokaisesta hakemastaan tehtävästä ja kuvitella itsensä niihin ja toipua pikavauhtia pettymyksistä joita tälle tielle ihan väkisinkin osuu, jotta voi taas astella lippu korkealla seuraavaan haastatteluun. Eikä saa turhautua, sillä vaikka tiedät että olisit ihan törkeän hyvä hakemassasi tehtävässä, tiedät usein myös että et sitä saa koska CV:stä puuttuu taas yksi vaadittavista asioista. Niin se vain menee, kunnes joku rohkea ja taitava haastattelija näkee CVn takana olevan ihmisen ja antaa mahdollisuuden. Sitä mahdollisuutta tässä odotellessa siis!



 Kuvissa esiintyvä päivän asu eiliseltä onkin juuri työhaastatteluasu. Huomenaamulla taas lippu salkoon ja menoksi!



Jakku, housut ja paita H&M, huivi Vila, kengät DinSko ja laukku Mulberry.
Kello DKNY, kaulakoru Calvin Klein ja rannekorut Tiffany & Co ja Kappahl.

14 kommenttia:

  1. Toivottavasti työnhaussa tärppää mahdollisimman pian! Mä olen nyt kolme viikkoa tehnyt sitä saamaani osa-aikaista työtä ja olen koko ajan ihan paniikissa siitä, että teen jonkun ison mokan ja saan potkut. Koska sitä uutta työtä ei sitten tässä tilanteessa niin vain löydykään, on tosi tiukat ajat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ei riitä että on koulutus ja monenlaista kokemusta, asenne kohdallaan ja hinku töihin, sillä "parempiin" duuneihin on tosi kova tunku.
      Mutta sun pitää kyllä relata :D Aika paljon saa työntekijä mokata, että mokailun takia potkut saisi. Etkä sä fiksu nainen mitään edes kuitenkaan mokaile...

      Poista
  2. Paljon tsemppiä työnhakuun, nyt on todella haastavat ajat markkinoilla :/

    Place for Dreams

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä, niitä tarvitaan!

      Poista
  3. Toivottavasti joku yhtä fiksu ja filmaattinen työllistäjä lukisi ainakin tämän osan blogiasi. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, työtä vastaanotetaan hei te päättäjät sielää ruudun toisella puolen! :)

      Poista
  4. Toivotaan että tilanne muuttuu Suomessa pikimmiten :/ Itsekkin 3 vuoden kuluttua meinaan hakea sinnepäin töihin taas ja jännittää tän kirjotuksen perusteella ihan vimmatusti. Mä kun olen tosiaan täällä kotirouvana ja sitten Suomen tilannetta en tunne alkuunkaan :0

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai te olette silloin siirtymässä tänne päin? Sepä kivaa :) Oletko siihen saakka kotona? Toivotaan todella että nämä maailmantalouden tuulet muuttuisivat pian hieman suotuisammiksi

      Poista
  5. Voihan YT:t tosiaan... ja niin harmi, että menetettiin myös sinut sillä olit ihan huippu tyyppi! Sekä työntekijänä että ihmisenä ♥ Voin vain kuvitella kuinka turhauttavaa on hioa hakemusta ja tosiaan innostua aina uudesta mahdollisuudesta, käydä haastattelussa, antaa kaikkensa, ja pettyä. Plääh. ISO plääh. Tuossa se mun kynnys - siksi olenkin tänne jämähtänyt kun hirvittää hakeakin uutta työtä - ja nyt kun oon hieman hakenutkin, on tuloksena pelkkää kiitos mutta ei kiitosta. Joten se haastatteluun pääsykin olisi ihan huippu juttu. Ehkä.

    Tsemppiä siis sinne! Ja halaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin, todellakin ymmärrän. Sanon kuitenkin, että jatka hakua, sillä työnhaku ilman stressiä toimeentulosta on huomattavasti mielekkäämpää kuin näin työttömänä, etkä ole pakotettu hakemaan kuin paikkoihin joihin ihan todella kovasti haluat. Työ on niin suuri osa elämää, että ei olisi ollenkaan hullumpi juttu viihtyä ja innostua työstään.

      Vaikka mun visiitti "siellä" jäi lyhyeksi, tarttui mukaan onneksi monta uutta tuttavuutta, kuten sinä <3

      Poista
  6. Hei,

    kiitos että kirjoitit tästä aiheesta. Olen itse korkeasti koulutettu ja muutaman vuoden alani työkokemuksella varustettu - ja työtön. Ja se uuden työn löytäminen on todella, todella vaikeaa, en edes uskalla ajatella miten vaikeaa se on niille vastavalmistuneille, joilla ei ole vielä alan työkokemusta. Omalla kohdallani isoja ongelmia on kaksi. Toinen on se, että "kaikki" tuntuu pyörivän määräaikaisten projektien varassa, jolloin monet tehtävät eivät tule alun alkaenkaan julkiseen hakuun, koska hommaa hoitamaan löytyy usein tyyppi, joka on ko. organisaatiossa aiemminkin (määräaikaisena) työskennellyt. Kiva noidankehä siis! Määräaikaisuuksia olen tehnyt itsekin, ja paljon, mutta säästöjen (minkäs muunkaan) takia edellisessä työpaikassani ei enää ollut töitä tarjolla, vaikka tarvetta työvoimalle olisikin ollut. Toinen ongelma liittyy siihen, että niissä projekteissa vaaditaan usein aika kapeasti määriteltyä asiantuntemusta. Niinpä jos mulla olisi runsaasti työkokemusta sanotaan vaikka kehitysyhteistyön alueelta, en ole todellakaan etusijalla haastatteluun kutsuttavien joukossa projektiin, joka liittyy esimerkiksi sukupuolten tasa-arvon edistämiseen, vaikka minulla muuten olisikin tehtävään sopiva koulutus ja työkokemus. Mainittakoon, että koulutusalani on yhteiskuntatieteellinen ja työkokemukseni on julkiselta ja kolmannelta sektorilta, en siis ole minkään harvinaisen alan edustaja todellakaan.

    Kismittää todella paljon sellaiset "kyllä tekevä aina työtä löytää" ja "ei työ tästä maasta lopu" -kommentit, joita tasaisesti kuulee. Olen tehnyt todella paljon työllistymiseni eteen, mutta aina kysyntä ja tarjonta eivät vain kohtaa. Ei minusta ole esimerkiksi hoitoalalle ilman koulutusta, enkä toisaalta näe, miksi vaikkapa joku kauppias minut palkkaisi ilman kaupan alan työkokemusta kassalleen, kun todennäköisesti juuri siihen tehtävään sopivampiakin hakijoita on iso liuta.

    Pahoittelut tästä avautumisesta :). Iso tsemppi sinulle työnhakuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso kiitos avautumisestasi ja vertaistuesta <3 Voin todella eläytyä alasi valitettavaan työtilanteeseen. Kirjoittamasi toinen kappaleesi osui naulan kantaan. Se joka sanoo, että "no kassalle tai siivoamaan pääsee aina" aliarvioi pahemman kerran työnantajia ja kyseisiä töitä ja niiden tekijöitä. Ei nimittäin pääse ja hyvä niin, koska se tarkoittaa että niilläkin aloilla arvostetaan ammattitaitoa. Puhumattakaan tosiaan siitä kuinka lyhytnäkäköistä se olisi työnantajalta palkata tehtävään ihminen, joka ei kyseistä työtä tee kuin pakon edessä ja vain sen aikaa kunnes löytää jotain tyydyttävämpää.

      Yksi työ taitaa kuitenkin olla sellainen että sitä riittää ja sitä kelpaa aikalailla kuka vain tekemään. Nimittäin puhelinmyynti.

      Kovasti onnea ja tsemppiä myös sinulle työnhakuun! :)

      Poista
  7. Heippa!
    Täällä myös yksi työtön toivottaa tsemppiä työnhakuusi!
    t. Piia
    Kiitos kivasta blogista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun jätit merkkiä, vaikka onkin harmillista kuulla kohtalotovereista tässä asiassa. Tsemppiä sullekin :)

      Poista

Kiitos kun ilahdutat kommentillasi!
Lööv, Jona