tiistai 29. huhtikuuta 2014

Peilikaapin turkoosit



Huomasin eräältä kosmetiikantankkausreissulta kotiuduttuani, että vessan peilikaapista löytyy paljon turkooseja tuotteita. Essien kynsilakka on jo tälläkin esitelty, mutta nyt se on kevään tullen päässyt elementtiinsä. Tällä hetkellä tuntuukin, että kamppailen aina saman kysymyksen äärellä kynsien lakkausta pohtiessani, eli että tuota turkoosia ja sitä syvää korallinpunaista, jonka jo aiemmin epäilinkin nousevan suosikikseni.




Lorealin putsari ja kasvovesi ovat jo vakiinnuttaneet talven aikana paikkansa pikkuveskin peilikaapissa. Ovat edullisia, toimivia ja tyylikkäissä pakkauksissa. En usko, että putsaustuotteiden tarvitsisi olla mitään ihmeellistä, hienoa ja kallista, sillä nehän vai käyvät kasvoilla. Kasvovesi onkin muuten jännä juttu. Itse olen oppinut sen käytön äidiltäni jo teini-iässä, enkä ole sen jälkeen ilman osannut olla. Yleensä aamuisin uhmaan kosmetologien ohjeita ja pyyhkäisen kasvot ja kaulan kasvovedellä ennen meikkaamista. En nimittäin millään jaksa pestä kasvoja ja imeytellä voiteita, sillä vastahan olen niin nukkumaan mennessä tehnyt. Aamulla siis tavallaan pyyhin vain ylimääräisen rasvan ja sen vähän lian mitä yön aikana on voinut tulla kasvovedellä kostutetulla pumpulilapulla.




Neljäs turkoosi tuote on Mariela Sarkiman ja Cailapin yhteistyönä syntynyt The Curler, eli ripsentaivutin. Olen testannut yhden jos toisenkin taivuttimen, sillä ripsien taivuttaminen on niin oleellinen osa siltä miltä näytän. Ollut aina, eli taas sieltä teini-iästä saakka. Aloin käyttää ripsiväriä melko ”vanhana” ja siihen saakka vain taivuttelin aina ripset. Olenkin tehnyt siitä vuosien varrella melkoista taidetta ja välillä tuntuu, että se on meikkini aikaavievin osa. Suhteellisesti ainakin. The Curler ei kuitenkaan saa kuukauden testikäytön jälkeen mitenkään poikkeavan ylistävää arvostelua ainakaan tältä taholta. Kumi on mielestäni liian kova ja taivuttimen ripsien yläpuolelle jäävä osa liian korkea, joka vaikeuttaa täydellisen kaaren luomista. Eivät siis mielestäni erotu mitenkään massasta, paitsi kauniin pakkauksen osalta.




Mutta enää huominen, joka sekin on koulun osalta vain kuusituntinen ja loppuviikon saankin nauttia vapaasta, sillä meillä on perjantaina extravapaa. Luksusta! Parhautta on myös se että kohta on vappu ja vappuna saa hattaraa! En malta odottaa!


maanantai 21. huhtikuuta 2014

Pääsiäispannari, tipujahti ja muut perinteiset



 Täällä on vietetty nämäkin pyhät melko leppoisissa ja kotoisissa merkeissä. Kuinkas muutenkaan. On nautittu ulkoilmasta, tehty vähän puuhommia, avattu grillikausi, käyty mummilla ja ukilla, leikitty naapurin pojan kanssa ja käyty jätskiostoksilla lähimmällä ABCllä tuhannen muun kanssa. Iltaisin, Pärpän mentyä nukkumaan, on isketty kipot täyteen lisää jätskiä ja katsottu Homelandia, josta tuli onneksi kakkoskausi Netflixiin.




Munajahtia en tajunnut Pärpälle järjestää, mutta ei se silti ole ilman suklaamunia jäänyt. Lenni sen sijaan ajatteli uudistaa pääsiäisperinteitä omalta osaltaan ja aloittaa tipujahdin. Tai ainakin se niitä hetken vahti, ennen kuin luotti että pysyvät paikallaan.




 Kovin perinteisiä pääsiäisruokia ei olla nautittu, mutta mietin, että jos heittäisi vielä makkaran grilliin, noin niin kuin iltapalamielessä. Vai söiskö jääkaapista palan pannaria. Vai vaan sitä jätskiä. Suuret on ongelmat. Ainakin kaloreiden puolesta.

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Laukut kuin karamellit


Olen melko varmasti päättänyt hankkia itselleni jonkun kesäisen herkullisen laukun. Kooltaan se saisi olla ennemmin vähän pienempi kuin isompi ja kantotapa ehdottomasti kädet vapaaksi jättävä crossbody. Varsinkin loppukesää ja vauvan tuloa ajatellen. Selasin Nordstromin sivuja ja jo pelkästään tämän yhden verkkokaupan valikoima osoittautui sen verran sopivaksi, että päätöstä ei pystykään tekemään ihan yhdeltä istumalta. Tässä siis näitä karamellinmakeita vaihtoehtoja, joista kaikki ovat potentiaalisia myös hinnaltaan. Ja vaikka saisin päätettyä mallin, saattaa samasta mallista olla tarjolla kaksi mehukasta väriä.



Kaikki lähti tästä Marc By Marc Jacobsin laukusta, johon törmäsin viime viikolla Stockalla. Malli on Too Hot to Handle - Percy' Crossbody Bag ja väri bright coral. Ja arvatkaa vaan oliko tämä laukku Norstromilla 25 pinnan alessa vielä toissapäivänä. No oli!


Yllä olevasta laukusta on myös tämä isompi Lea Crossbody -versio, mutta en osaa sanoa onko tämä niin kauniin mallinen kuin tuo Percy.




Sitten löysin myös tällaisen Aimee Kestenbergin Quilted Crossbody -laukun, joka kerää pisteitä ihanasta väristä, hopeanvärisistä metalliosista ja hauskasta tupsusta. Hintaakin on vain karvan alle sata euroa.

 Kate Spade New Yorkilla oli myös monta suloista vaihtoehtoa. Tämä 2 Park Avenue - Darling Crossbody oli toinen päällimmäisenä mieleen jääneistä, mutta onko tämä jo ehkä vähän turhankin darling?


Rebecca Minkoff on itselleni merkkinä täysin uusi tuttavuus, mutta tämä Hudson Mini Moto Crossbody Bag, värinään neon blue, miellytti silmää. Laukun lukko on hauska. Puhumattakaan siitä kuinka hauskalta se kuulostaa englanniksi. Yritäpä vielä sanoa se nopeasti: clip-lock flap closure. Niinpä!


Ja tässä sitten se toinen Kate Spade, eli Park Avenue Sweetheart Leather Crossbody Tote. Ehkä vähän iso alkuperäiseen laukkuajatukseeni pohjaten, mutta niin nätti!


 Loppuun vielä pari aurinkoista Marc By Marc Jacobsia. Mallit Classic Q Karlie sekä Natasha.

Nyt pitäisi enää osata päättää. Minkä sinä valitsisit ja miksi?


Kaikki kuvat Nordstrom.

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Virvon varvon ja vuoden mutsi



Lars laittoi torstaiaamuna viestin vietyään Pärpän päiväkotiin ja luettuaan ilmoitustaulun, että pojalle pitäisi saada seuraavaksi päiväksi päiväkotiin, ulkovaatteiden päälle, jotain virpomiseen sopivaa asustusta. Mietin kovasti, että puetaanko pojatkin noidiksi vai joksikin muuksi ja kysäisinpä muidenkin äitien mielipidettä Facebookissa. Vastaukset olivat vähän sen suuntaisia, että mikä vaan on nykyään ok, mutta kyllä perinteisemmät asut saivat silti kovimman kannatuksen. Siis noidat, puput ja kissat, enkä voi sanoa olevani yhtään eriraiteilla. Illemmalla kotona kysyin Pärpältä, että mikä hän haluaisi olla ja vastaus oli sillä selvä: kissa! Niin kuin mamman ja papan Svansson.




 Miaaau!


Käväistiin kaupassa, mutta eipä sieltä mitään kissataminetta löytynyt. Niinpä palautettuani erään koulutehtävän itselleni tyypillisesti viime tipassa, eli puolilta öin, kaivoin esiin ompelukoneen ja aloin miettiä kissa-asusteita. Päätin haikein mielin uhrata tiensä päähän tulleet harmaat velourverkkarini projektille ja aloin leikellä niistä sopivanmallisia häntä- ja korvapaloja. Olivat muuten mukavimmat kotiverkkarit ikinä! Niiden pehmeydelle ei vetänyt vertoja mikään. Vaatehuoneen nurkasta löytyi yksi käyttämätön sisustustyyny, josta leikkasin kulman auki saadakseni vanua hännän ja korvien täyttämiseen. Ompelulaatikkokin osoitti arvonsa, sillä sen uumenista löytyi paria erilaista kuminauhaa ja valkoista fleecekangasta. Siitä se sitten lähti!




 Paitsi että. Hännän ompelemisen jälkeen ompelukoneeni päätti muistuttaa minua öljyämisensä tärkeydestä ja katkaisi viimeisenkin varaneulan. Että se sitten siitä. Olin ehtinyt sentään siksakata korvapalojen reunat, mutta itse ompelu olisi hoidettava perinteisemmällä tyylillä. Kyllä hieman mietin, että onko tässä mitään järkeä istua keittiön pöydän ääressä perjantaiyönä klo 01:30 ja ommella käsin kissankorvia vanhoista verkkareista. Mutta hei, mitäpä sitä ei rakkaan lapsensa onnen tähden! Ajattelin myös, että jos tällä ei irtoa vuoden mutsi -pystiä, niin ei sitten millään! Saatuani ompelutyön valmiiksi, totesin, että fleecesomisteet varmaan pysyisivät kiinni liimallakin. Sormenpääni puolsivat ehdotusta. Kaivelin hetken askartelulaatikkoani, joka sekin lunasti paikkansa, ja löysin pullollisen vanhaa kunnon Erikeperiä. Sillä lätkin fleecepalat kiinni ja voilá! Täytyy sanoa, että olin aika vaikuttunut työni tuloksesta! Jopa siinä määrin, että aloin heti suunnitella voittopuhettani vuoden mutsi -gaalaa silmällä pitäen. Pärppä osoitti aamulla erinomaista pelisilmää ihastuessaan oitis kissa-asusteisiinsa, kun niitä hänelle silmät ristissä esittelin. (Hehee, huomasitteko: silmällä pitäen, pelisilmää ja silmät ristissä. Silmät-silmät-silmät.)




Kissakamat pääsivät käyttöön tänäänkin, kun käytiin virpomassa naapurissa mammalle ja papalle. Pärppä lasketteli vakavana hienot pätkät värssyä, jossa mainittiin ainakin sanat viivon, vaavon, teeveeks, vuoeks, eli kaikki oleellinen. Niin ja värssyn lopetti päättäväinen huudahdus: palkka! 


Herra Svansson heilahti myös heti ovelle ja yritti päästä käsiksi vitsoihin. 

Kissamaista kiehnäystä.


Ja tässä poseerataan mamman kameralle.
 

Lopuksi laitettiin palkkapussit taskuun turvaan.


Mutta meillä ei käynyt ensimmäistäkään virpojaa! Päättyvän kadun kirous, vai mikä lie. Joudun siis syömään kaikki suklaat itse. Mikä tragedia.