tiistai 3. joulukuuta 2013

Joulukauden avajaiset




Olen vihdoin ymmärtänyt sen, että joulun juhlinta ja fiilistely taitavat olla parhaimmillaan todellakin ennen joulua. Samaa koskee jouluherkkuja. On ihan turha yrittää nautiskella kaikista ihanista jouluherkuista aaton, joulupäivän ja tapanin aikana. Ja olisihan se melkoista haaskausta odottaa koko vuosi jouluherkkujen ääreen pääsemistä ja nauttia niistä kerran. Niinpä aiemmista vuosista viisastuneena, päätin että riisipuuron syönti kaikkine höysteineen aloitetaan ajoissa, eli heti kuun vaihduttua joulun puolelle. Sunnuntaina keittelin siis puuron ja sen seuraksi luumukiisselin. Paikalle kutsuttiin tietysti myös vakkarivieraat naapurista.





Luumukiisseli on muuten yksi niistä vanhuuden merkistä, jotka olen kauhun sekaisin tuntein ottanut vastaan viimeisten muutaman vuoden aikana. Eipä sille mitään mahda, että luumukiisseli sopii ihan kauhean hyvin riisipuuron kylkeen. Kunhan luumujen rakenne on rikottu. Tämä on ratkaisevaa. Luumukiisseli yksin ei kuitenkaan vielä riitä, vaan puuron päälle ripotellaan lakisääteiset määrät sokeria ja kanelia. Ja vaikka maitoa tulee juotua varsin harvoin, on se ainoa oikea juoma riisipuuron kanssa nautittavaksi. Oli kyllä ihan mahdottoman hyvää, vaikka itse sanonkin.
  
 




Pöydän katoin talvista teemaa noudatellen ja olipa mukavaa, että ikkunan takanakin oli vihdoin valkoista. Valkoiseksi maalattu lasi on täydellinen tausta talvisille kattauksille. Ihan kuin jäätä. Kosta Bodan jäälyhdyt on yhdet lemppareistani. Olen saanut ne monta vuotta sitten miehen siskolta. Toiset tuikkukippolemmparit ovat nuo lumihiutaleen malliset. Olen suuri kotimyyntikutsujen vastustaja (don’t get me started!), mutta saavun kyllä paikalle kunhan kutsuja on tarpeeksi läheinen ystävä, minulle luvataan kakkua ja vapautus ostopakosta. Olen siis varsinainen unelmavieras! Erään kerran kuitenkin hairahduin ostamaan nämä sikamaisesti ylihintaiset tuikkukipot eräiltä nimeltä mainitsemattomilta kynttiläkutsuilta. Onneksi ostin, sillä niistä niin kovasti pidän. Mutta sai olla viimeinen kerta. Tai no, nyt kun tunnustusten vauhtiin päästiin, niin ostinpa kerran pari paitaa Pärpälle lastenvaatekutsuilta. Vaatteet olivat kuitenkin laatuun ja ulkonäköön nähden fiksusti hinnoiteltuja ja olen ollut niihin tyytyväinen. Ja vielä mitä, muistini syövereistä ponnahti vielä yksi, sillä olenhan kerran ostanut korukutsuilta sormuksen. Mutta tässä oli kyllä sitten kaikki. Lupaan ja vannon.



 



Doing it the Pärppä style. Pärppä kipitti lujaa vauhtia huoneeseensa, kun aloin kuvailla pöytää ja palasi mukanaan oma järkkärinsä. Kyse on Papan vanhasta Canonista, joka on päätynyt pojan leikkeihin. Siitä on suurta iloa niin Pärpälle kuin minulle. Kamera nimittäin aiheuttaa lähes poikkeuksetta kauhistuneita reaktioita lapsivieraidemme vanhemmissa, jälkeläisten kipittäessä Pärpän huoneesta innoissaan kamera kaulassa. Saan siitä jossain määrin sadistista mielihyvää. Muhah. Niin ja Pärppähän kuvaa aina omaa silmäänsä. Siis aina. En vaan osaa sanoa, että minkä sortin makroputki pitäisi olla, että noin läheltä voisi räpsiä.






Joulukuu tarkoittaa myös sitä, että saa avata ensimmäisen luukun joulukalenterista. Ja mikä muu istuisikaan paremmin Aamusuklaata -konseptiin, kuin suklaakalenteri! Tuo sininen kalenteri on minun ja alemmat kaksi Pärpän. Mutta nyt äkkiä nukkumaan, sillä tiedossa on levoton yö. Pärppä onnistui kehittelemään itselleen jälleen kuumeen ja kunnon kuumeenpa hankkikin. Ja sen seuraksi vielä kauhean, limaa irrottavan yskän. Hyvä toki, että irtoaa, mutta rajansa kaikella.




Ps. Ja taas päästiin näemmä "väärän" vuorokauden puolelle, ennen kuin ehdin postausta julkaista.
Tyypillistä.

14 kommenttia:

  1. Tosi kaunis kattaus. Mukavaa tiistaita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mukavaa päivää myös sinne! :)

      Poista
  2. Voi, kuinka kauniita kuvia ja todella ihana, tyylikäs kattaus.Upeita nuo lumihiutaletuikkuset, se on kyllä totta, että kantsii aloitella jouluherkkujen syönti ajoissa! Kivaa, kun teilläkin on lunta ja toivotaan, että pikkuinen Pärppä parantuisi pian! Mukavaa tiistaita sinulle :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pärppä vaikuttaa toipuvan, siltä kotoa raportoitiin pienen herran pyytäneen jopa lisää ruokaa ja nukkuvan makeasti päikkäreitä. Jouluruoista puheen ollen, mun tehnyt varmaan jo viikon kovasti mieli porkkanalaatikkoa. Ja kalkkunaa! Onneksi ei tarvitse enää kauaa odottaa :D

      Poista
  3. Todella kaunis kattaus, olisi maistunut puuro minullekin tuossa ympäristössä. Sulla on kyllä silmää kauniille kuville <3 Nuo hiutalelyhdyt ovat myös ehkä kauneimmat näkemäni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Väliillä itsekin mietin, että olisi pitänyt ostaa vielä muutama lisää noita lumihiutaleita, mutta enää niitä tuskin saa. Ovat Partylitelta.

      Poista
  4. Kaunis kattaus ja kivoja kuvia! Nuo hiutaletuikut ovat viehättävät :) pikaista paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, eiköhän tästä viikonloppuun mennessä saada taas pikkukundi takaisin vauhtiin!

      Poista
  5. Taas kerran niin kauniita kuvia sulla! Ja luumukiisseli ON vanhoille. Mä en vielä ole suostunut tykkäämään siitä, ehkä sittenkin jonkunlaista ikäkriisiä?!
    Alkoi tekeen mieli riisipuuroa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! nimim. kalkkis :D ps. mun varmat merkit vanhuudesta -lista tuntuu kasvavan hetki hetkeltä, auts

      Poista
  6. Voi että on kaunis kattaus :) Niin sun tyylinen ;)

    VastaaPoista
  7. Joulu on vaan niin ihanaa aikaa!
    Meilläkin on tuollaiset kävyt suunnitelmissa joulupöytään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joulu rules! Omat hopeakäpyni olen tainnut hankkia Tiimarista, vuonna käpy (eheheheee), mutta helppohan nuo olis itsekin hopeoida.

      Poista

Kiitos kun ilahdutat kommentillasi!
Lööv, Jona