Rauhaniemen rannalla

Olimme lokakuun puolivälissä Rauhaniemessä muutaman rouvan ja lapsen voimin Luontoliiton järjestämässä Syysmyrsky-perhetapahtumassa. En tiedä onko se pieni angstinen teini sisälläni vai mikä, joka vierastaa sanaa perhetapahtuma, saati sitten sellaisissa käymistä, mutta päätin hyvän seuran takia pukea itselleni ja Pärpälle kerroksittain vaatteita ja lähteä mukaan avoimin mielin. Tapahtuma ei valitettavasti osoittanut ennakkoluulojani vääriksi, ehkä jopa päinvastoin, mutta seura ja maisemat olivat sitäkin tasokkaammat. Ohjelmassa oli arpajaiset, lasten luontopolku, käsityöpaja, kuumaa mehua ja tulishow. Arpajaiset ok, kuuma mehu oli punaiseksi värjättyä tulikuumaa vettä ja käsityöpaja suloinen, mutta hapeton, mutta ei näissä mitään. Olin hehkuttanut Pärpälle jo etukäteen, että mennään metsään, sillä siellä olisi luontopolku ja poikanen sitä kovasti odotti. Luontoliiton luontopolku oli kuitenkin aika… no, sanotaanko vaikka että vaatimaton. Tai kaupunkilainen: neljä kelmutettua aanelosta maassa rantapuiden juurella, muutaman metrin päässä toisistaan. Pärppä kyselikin moneen otteeseen, että koska mennään metsään, koska oltiin pakattu taskulamput mukaan. En olisi uskonut, että tuo on luontoliitolaisten käsitys luontopolusta. Ens kerralla mennään kyllä johonkin eräjormatapahtumaan.

Karhuksi pukeutunut luontoliittolainen vaikutti varsin epäilyttävältä.

Ainakin Pärpän mielestä.

 

Askarteluteltan tunnelmaa. 

 

Rauhaniemen ranta oli kaunis ja auringonlasku hemmotteli meitä ja kameraani. Räpsittiinkin kuvia vähän kaikista rannalla pehmeässä iltavalaistuksessa. Parhaat olivat tietysti niitä, joissa näkyvät kasvot, mutta kaunis tunnelma muissakin.

  

Hiekkakakkuja taskulampun valossa.

Kuuma mehu oli hitti. Kunhan äiti sai sen ensin jäähdyteltyä järvessä

pienelle suulle sopivaksi. 

Lupasin kyllä arvon rouville, että annan perhetapahtumille vielä yhden mahdollisuuden ja lähden katsastamaan jonkun toisenkin, kunhan sopiva vastaan tulee.