#october

Vuorossa järjestyksessään toinen InstaMonth-osio, eli lokakuun kuvia. Viime kuussa olen selvästi instaillut paljon ahkerammin, kuin syyskuussa, eikä tässä ole sentään edes kaikki kuvat. Ponnari, tuo rakas luottokampaukseni, onnistui eräänä päivänä niin hyvin, että siitä oli otettava kuva. Nämä ovat maagisia asioita, mutta luullakseni hiukset eivät ole olleet aivan vastapestyt, vaan niihin on kertynyt jo pieni hiuslakkakerros ja ne ovat olleet jonkin aikaa jollain sotkusykeröllä ja siksi taipuvat juuri sopivasti. Vein myös uudet lenkkikenkäni testikierrokselle ja sain armottomat rakot kantapäiden yläpuolelle. Miten sitä ei koskaan opi! Se on nimittäin ihan sääntö, että aina kun laitan jalkaan uudet kengät, saan niistä hiertymät tai rakot. Sitten tein niitä videohaastatteluita, joista täälläkin kirjoitin. Kuvassa oleva epätoivon hetki johtuu siitä, että olin saanut haastattelun purkkiin ja tsekkasin videot vielä ennen lähettämistä, mutta innostuksissani onnistuin poistamaan niistä yhden. Facepalm! Voi että sen purkittaminen oli työn takana, sillä olinhan jo asennoitunut kertaalleen niin, että tämä oli tässä ja sillä hyvä. Pimeyskin alkoi hiipiä ja videosta tuli tietysti muita rakeisempi.

Vuosia palvellut muovitakkini sanoutui irti ja tuossa kuvassa se taisi olla pakon sanelemana päälläni viimeistä kertaa. Alempana sitten se korvaaja, eli tuollainen kevyesti topattu tikkitakin ja pilotin risteytys, jossa on irrotettava karvareuhkakaulus. Hinta kokonaiset 25€, eli ihan täysiverinen alelöytö, jolle naureskelin rekillä, kunnes sisko pakotti kokeilemaan. Kolmannessa kuvassa uhoan hyvin menneen haastattelun jälkeen saavani paikan, mutta tiedättehän te kuinka siinäkin sitten kävin. Kuvia kootessani tajusin myös erilaisten ”lepardihuivien” valikoituvan päälleni melkoisen helposti.

Kuukauden hitti leikkipuolella taisi olla Verkkokauppa.comista muutaman euron alehintaan ostettu pahvinen kioski, josta sai ostaa hedelmiä, juomia ja voilepiä. Palvelu oli hyvin erikoista ja hitaanpuoleista. Harvoin sai juuri haluamans ja jos sai, käskettiin kylmästi odottaa, mikäli kauppiaalla oli muita kiireitä. Usein hedelmäkauppias myös pakkasi rehut mopoonsa ja lähti käväisemään ajelulla ilman että laittoi edes lappua luukulle. Toinen hauskuus on ollut ”pelata isin kanssa Xboxia”, eli istua patteriton ohjain kädessä ja katsoa kun isi crossaa menemään. Isikin muuten viihtyy!

 

Rainy days and job interviews. Molempia riitti. Ei lisättävää.

Pääsin haravoimaan yhden koivun lehdet pieneltä takapihaltamme. Homma jäi vähän myöhäiseksi, sillä sain haravoitua vasta ensilumien tultua ja mentyä, mutta parempi myöskään kuin ei koskaan. Siinä on jotain vähän symbolista ja tunnelmallista, kun tietää haravoivansa omaa pihaansa. Sama oli viime talvena lumitöiden kanssa, sillä se oli ensimmäinen talvemme täällä. Lumitöiden teko oli mielestäni tosi hauskaa ja kertoi konkreettisesti siitä, että nyt meillä on oma talo ja oma piha! Voin vain kuvitella, kuinka kaikki lumitöitä vihaavat siellä pyörittelevät silmiään…

Lokakuussa nähtiin ensilumen putoilevan maahan suurina elokuvahiutaleina. Siinä on kyllä jotain ihan lyömätöntä tunnelmaa. Tulisipa lumi pian takaisin! Lari oli tietysti vähintään yhtä innoissaan kuin minäkin ja yllättää kyllä, myös mukavuudenhaluinen koiraherramme innostui valkeasta maasta ja tuhisteli menemään kuono kuurassa. Lumen tuomasta tunnelmasta innostuneena suuntasimme lähimetsään havujen hakuun. Metsänhoitoyhdistys oli juuri käynyt kaatamassa energiapuuta ja maastoon oli jätetty makaamaan kuin tilauksesta oksia kuusten latvoista ja niissä oli kaiken lisäksi vielä käpyjä kiinni! Lärpän rattaa natisivat liitoksistaan, kun lastasin melkoisen havukuormani niiden päälle. Karavaaniamme sai osakseen muutamia kummeksuvia katseita. Minulla on siis kunnianhimoiset suunnitelmat herätellä käsityötaitojani myös kranssien teon osalla. Taisi olla yläasteella, kun eräänä talvena innostuin tehtailemaan useamman komean kranssin. Nähtäväksi jää, että vieläkö niistä tulisi komeita.

Saunomista kynttilöiden valossa, uusi tumma suklaatuttavuus sekä kahvia ja kynsienlakkausta. Mitäpä siihenkään lisäämään. Paitsi että tätä lisää!

Avasin glögikauden jo aika ajoissa, mutta kaikki on rouva Maisterin syytä, joka tarjosi minulle vaaleaa glögiä ja sittenhän sitä oli ostettava itsellekin. Vaalea glögi ei ole niin kovin jouluisen makuista, joten nimeäisin sen ennemminkin talvijuomaksi, kuin joulujuomaksi. Kaivoin kynsilakkakätköjäni ja kohtasin ainokaisen Essien kynsilakkani. Sävy Smonkin hot on täydellinen harmaan ja ruskean risteytys ja sopii kauteen kuin nenä päähän. Saattaa muuten olla, että täällä jokin aika sitten kitisin Essien lakkojen olleen pettymys, mutta nyt kyllä syön sanani. Sehän levittyi kuin unelma ja kuivui nopsaan, vaikka ihan muuta muistelin. Jatkoin lepardiviehtymystäni myös sukkien puolelle, kun julistin sodan sukkakatoa vastaan. Lars antoi kuitenkin ymmärtää, että lepardisukkani eivät ole kovinkaan smokin hotit. Pah, sanon minä!