torstai 22. elokuuta 2013

Eväsretkellä



Eilen oli onneksi taas mitä mainioin loppukesän sää, joka hyödynnettiin pienen iltapäiväretken merkeissä. Hypättiin Börjen päikkäreiden jälkeen bussiin Lenni mukanamme ja ajeltiin kaupunkiin, jossa tavattiin juuri töistä päässyt Lars. Bussissa ei tule muuten kovin usein matkustettua, kun tästäkin taloudesta löytyy kaksi autoa, joten matka meni Börjelle ihan elämyksestä. Paljon riitti pohdittavaa aukeavista ovista ja sedästä joka bussia kuljetti.  Keskustasta sitten napattiin mukaamme vähän evästä, jätettiin auto Pyynikin näkötornin liepeille ja jalkauduttiin harjun kauniisiin maisemiin.

 

Eväiden ei tarvitse olla kummoiset kun kyse on retkestä, sillä ulkona kaikki maistuu ainakin tuplasti niin hyvältä kuin sisällä pöydän ääressä. Mukana olikin vain croissanteja, rypäleitä, cashewpähkinöitä ja mehua. Börjellä riitti ihmeteltävää ja seikkailtavaa ja Lennillä uusia hajuja ja koirakavereita. Me Larsin kanssa ihailtiin maisemia ja mietittiin millaista olisi asua tällaiset näkymät ikkunan takana.



Pyynikin harju, joka on muuten maailman korkein pitkittäinen soraharju, on erittäin suosittu urheilupaikka, sillä vastus ja maisemat ovat kohdillaan. Hyvät poltot pakaroihin ja pohkeisiin saa mm. rannasta aina harjun huipulle kulkevista portaista. Tai niin ne sanovat. Itse en ole niihin rappusiin koko matkan mitalta toistaiseksi uskaltautunut.


Useamminkin voisi harjulla käydä kävelemässä, sillä miehen kanssa juuri laskeskeltiin että edellisestä kerrasta on aikaa jo ainakin pari vuotta. Taitaa olla enemmänkin. Kuuluisat näkötornin munkit ollaan tässä välillä käyty kuitenkin syömässä. Kahvilan ovelta kiemurtelikin taas jono pitkälle ulos, kiitos kauniin ilman, joten ei munkkeja kotiin viemisiksi tällä kertaa.


9 kommenttia:

  1. Tahdon portaat.. :) T. JS

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooo, kommentointi toimii siis aniksena :)

      Poista
    2. Ai ne rappuset on sen nimiset! Ja taas opittiin uutta. Hieman aikaa kyllä mietin että mikä anis, arvon rouva Anonyymi :D

      Poista
  2. Hienot maisemat ja tyylikkäät retkeläiset. :) Muistan omasta lapsuudestani retket äidin kanssa lähimetsäämme. Ne olivat aivan huippuja ja niitä odotin. Matkaa talolta tuli ehkä kaikki 400 metriä, mutta olennaista olivatkin eväät ja se yhdessä olo. Sitä paitsi lapsena tuo matka tuntui tietysti vähintäänkin triplasti pidemmältä. Kerran juoksin myös kotiin huutaen, että metsässä on karhu. No ei ollut. Se oli koira. Vetoan siihen, etten ole varsinaisesti koiraihminen, vaikka esim. Lenni ylisöpö onkin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsäretki ja eväät oli myös erittäin toimiva ja helppo tapaa pitää myös mut lapsena tyytyväisenä. Ja kivaa se on vieläkin. Varsinkin taas nyt oman lapsen kanssa.

      Poista
  3. Ihania retkikuvia! Sen kyllä huomaa, miten voimaannuttava elementti luonto on pienelle lapsellekin. Itsekin saa ihan eri tavalla energiaa ja rentoutuu heti, kun pääsee luonnonhelmaan. Suomessa on vielä niin mahtavaa se, että vaikka mekin asumme ihan kaupungin keskustassa, on luontoon lyhyt matka. On äärettömän hienoa, miten tässä maassa metsiä ja ulkoilureittejä hoidetaan ja pidetään yllä ilmaiskäyttöä varten :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Suomessa kaupunkiasuminen ei onneksi sulje pois sitä että luontoon pääsee halutessaan ja yleensä vieläpä aika helposti.

      Poista
  4. Kyllä Tampere on kaunis !
    Hjn

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Ja suomalainen luonto järvineen.

      Poista

Kiitos kun ilahdutat kommentillasi!
Lööv, Jona