lauantai 12. lokakuuta 2013

Ulapalla



Päässä kohisee. Mennyt viikko on ollut melkoista vuoristorataa yrittäessäni miettiä, että mitä seuraavaksi. Mitä  seuraavaksi elämässä ja erityisesti mitä työrintamalla. Tämä pään hakkaaminen seinään työnhaun kanssa alkaa ihan todella rasittaa ja ottaa veronsa. Turhautumisella ei välillä tunnu olevan äärtä eikä määrää. Usein tuntuu, että seilaan päämäärättömästi odotellen rantakiviin kolahtamista. Yritänpä pitää suunnan tai muuttaa sitä, ei asia ole omissa käsissäni, sillä lopputuloksen määrää sattuma, onni tai joku hakemukseni lukenut HR-ihminen. Voin vain tehdä parhaani ja odotella mihin matka vie ja miltä suunnalta ensimmäisenä näkyy vihreää valoa. Norppakin kirjoitti taannoin osuvasti päänsisäisestä mylläkästä. Tunnistin kyllä ilmiön, vaikka tilanteemme eivät ihan vertailukelpoisia olekaan. Itselläni tähän mylläkkään sekoittuu stressi työnhausta, kevyt kolmenkympin kriisi ja pettymyksen tunne siitä että en ole päässyt tämän pidemmälle. Olen myös hieman närkästynyt itselleni siitä, että kymmenessä vuodessa en ole juuri edennyt urapohtimuksissani tai ottanut suurempia askelia kokeillakseni muuta suuntaa.
 



Alkuviikosta moni asia muuttui, kun koin hämmentävän valaistumisen lueskellessani  blogeja. Surffasin sivulta toiselle, haaveilin, pohdiskelin ja surffasin edelleen päätyen lopulta erään yksityisen koulun sivuille. Päässäni alkoi kohista. Mitä jos kääntäisinkin kelkkani ihan toiseen suuntaan. Pois sieltä reitiltä, jolle puolivahingossa parempien visioiden puutteessa lukion välivuoden jälkeen ajauduin. Mitä jos ottaisin harppauksen kohti niitä mietteitä ja haaveita joita päässäni on viimevuosina pyörinyt, vaikka juuri tätä vaihtoehtoa en muista aiemmin ajatelleeni. Kehittelin ajatusta pidemmälle ja innostuin ihan todenteolla. Juttelin miehen kanssa ja hän sanoi olevansa ehdottomasti mukana. Äiti innostui ja sai minutkin innostumaan entisestään. Bestikseni kiljui puhelimessa, että tämä on fiksuinta mitä hän on suustani kuullut moneen vuoteen liittyen ajatuksiini ja suunnitelmiini työelämästä. Sisko yllättyi ja sanoi ettei olisi tällaista arvannut, sillä ei ole koskaan ajatellut minua sen tyyliseen ammattiin. Niin kuin en itsekään. Toinen bestikseni innostui myös ja sanoi että näkee tässä paljon mahdollisuuksia.




Tartuin härkää sarvista ja totesin, etten menetä mitään, vaikka ryhtyisin viemään asiaa eteenpäin ja katsoisin kuinka pitkälle minun on mahdollista tässä päästä. Laitoin siltä istumalta hakemuksen kouluun ja jo kahden päivän päästä päivänä olin rehtorin haastattelussa. Minut hyväksyttiin kouluun. Mutta eipä juhlita vielä, sillä tämä oli prosessin ylivoimaisesti helpoin osuus. Kohtaloni on jälleen kerran muiden käsissä. YT-neuvotteluissa irtosanotuksi tulleena kuulun muutosturvan piiriin, eli minulla on ainutkertainen mahdollisuus opiskella ansioturvan puitteissa. Tämä onnistuu kuitenkin vain jos TE-toimisto toteaa, että lisäkoulutus auttaa minua oleellisesti työllistymisessä ja hyväksyy koulutuksen. Todennäköistä on, että toteavat minun kyllä työllistyvän BBAn papereillanikin, niin kuin minun periaatteessa pitäisikin, mutta viime ja tämä syksy ovat puhuneet karua kieltään ja antaneet ymmärtää sen faktan, että työllistyminen ilman mitään erityisosaamista on todella, todella vaikeaa, sillä kilpailu paikoista on kovaa. Täytyy yrittää korostaa yrittäjyysaspektia, sillä kävinhän viime talvena, työnhakupaineen ollessa kovimmillaan, yrittäjyyskurssinkin, sillä olen pitänyt sitä aina mielenkiintoisena vaihtoehtona. Ensi viikon alussa hoidan tarvittavan paperisodan ja jään odottelemaan kuinka käy.

 


Torstaisesta kouluhaastattelusta siirryin suoraan työhaastatteluun. Haastattelu koski työtä, johon ihan todella haluaisin ja joka vastaisi sitä tämänhetkisen suunnan unelmaani. Haastattelu oli jatkoa yhdelle toissaviikkoisista videohaastatteluista ja meni hyvin. Uskon olevani vahva kandidaatti tehtävään. Fiilikset ovatkin todella kaksijakoiset! Kaksi hyvää vaihtoehtoa toistaiseksi rinnan, eli voin olla erittäin tyytyväinen, kunhan edes jompikumpi näistä tärppäisi. Todennäköisesti asia ratkaistaan puolestani, mutta mitä jos asiat loksahtelisivatkin niin, että päätös jäisi minulle? Koska se on erittäin epätodennäköistä, yritän keskittää energiani johonkin muuhun jatkoa odotellessani. Hassua muuten, kuinka ensin tuosta villistä kortista innostuttuani pelkäsin, että mitä jos minulla ole mitään mahdollisuuksia edes yrittää toteuttaa uutta suunnitelmaani. Nyt sitten kun olen ottanut askeleen sitä kohti, pelkään että mitä jos se toteutuukin ja onko se varmasti fiksu valinta. Huh. Päässä todellakin kohisee ja vatsassa lepattaa, eikä auta kuin jännittää ja odottaa, että mihin tässä lopulta päädytään. Tämän kirjoitettuani tajuan, että eniten pelottaa kuitenkin se, etten saa kumpaakaan näistä mahdollisuuksista ja olen jälleen lähtöruudussa. Lepatus vatsassani vaihtuu nopeasti ikäväksi möykyksi, mutta vain hetkeksi, sillä kaikki on vielä mahdollista.
 



Kuvat ovat parin vuoden takaa alkusyksystä, Saimaalla mökkirannasta otettuja.

16 kommenttia:

  1. Voin kyllä kuvitella turhautumisesi ja sen jännityksen, mitä tällainen uusi mahdollisuus tuo mukanaan - ja toisaalta taas sen ahdistuksenkin, kun elämä vetää moneen suuntaan! Kieltämättä teksti kolahti nyt ihan eri tavalla kuin varmasti muutoin siitä syystä, että meillä juuri maanantaina pyörähtivät yt:t käyntiin. Vaikka olen tulosten perusteella yksi tiimini parhaista, niin olen myös toisaalta se uusin... Stressiä luonnollisesti ei yhtään vähennä se, että tällä hetkellä olen perheen pääelättäjä. Mutta täytyy vain luottaa ja uskoa!

    Paljon tsemppiä uusiin haasteisiin! Toivottavasti kaikki palaset loksahtelevat paikoilleen niin, että kun myöhemmin katselet palapeliä, toteat sen olevan juuri sellainen kuin siitä pititkin tulla :)

    Kuvat olivat upeita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä sitten tapahtuu, jos työkkäri ei hyväksy koulutusta? Onko sulla silti mahdollisuus mennä kouluun ja saatko jotain tukea kuitenkin? Peukut pystyssä, että kaikki järjestyy!

      Poista
    2. RouvaS, onpa ikäviä uutisia :( Itse YT:t läpikäyneenä ja muiden kanssa aiheesta keskustelleena sanon heti, että ne ovat varsin irrationaalinen prosessi. Toki ne ovat/ olisivat hyvä mahdollisuus hankkiutua eroon motivaationsa menettäneistä, valittajista ja muista yleistä ilmapiiriä laskevista henkilöistä, mutta näin ei välttämättä käy. Toki parhaiten tuottavat ihmiset ovat usein aavistuksen enemmän turvassa, mutta eivät automaattisesti. Toisaalta uusi on halvempi kuin pitkään talossa ollut, palkkaansa vuosien varrella ylöspäin hilannut työntekijä. Pitääkö johto äänekkäistä uudistajista, jotka haluavat vaikuttaa työympäristöönsä vai hiljaisista puurtajista joille kaikki on enemmän yhdentekevää? Kuten ehkä huomaat, kaikki on lopulta enemmän ja vähemmän sattumaa. Muistan edelleen todella elävästi sen kesäkuisen perjantain, kun kävelin huoneeseen, jossa pöydän toiselta puolelta minua katseli kaksi synkkäilmeistä ihmistä ja sillä hetkellä tiesin. Etukäteen en oikeasti uskonut että minä, hyvä tyyppi, juuri aloittanut tajuttoman motivoitunut ja innostunut, työstäni aidosti pitävä ja yksi tiimini suurimpia budjetteja kantavana kuuluisin irtosanottaviin, mutta niin vain kävi. Voin kertoa että tipahdin korkealta ja kovaa. Olin ajatellut että juuri nimetyt asiakkaat saaneena minua tuskin vaihdettaisiin, sillä liian nopeat muutokset asiakkaidenhoidossakin ovat tietysti huono asia. Kyllä siinä seuraavien viikkojen aikana tuli mietittyä, että mikä minussa oli vikana tai mitä tein väärin, kunnes mietin muita irtsanottuja (joita oli paljon) ja tajusin että joukossa meni paljon kaltaisiani hyviä tyyppejä. Se fakta myös hieman lohdutti, että koko meidän tiimi lakkautettiin ja vain muutama ihminen säästettiin ja siirrettiin toisiin tiimeihin. Ikävintä ja turhauttavinta oli, kun muutamat paikkansa pitäneet, mutta työhönsä täysin leipiintyneet tulivat heti kertomaan kuinka olisivat mielellään vaihtaneet paikkaa kanssani, jos olisivat tienneet kohtaloni. Todella monen suusta olen sittemmin kuullut, että YT:t ovat todellakin järjetön ja raaka prosessi, jota on turha yrittää ajatella järjellä. Uskon ja toivon että saat paikkasi pitää, mutta halusin kertoa ja varoittaa, että näinkin voi tosiaan käydä. Pidän peukkuja, että tajuavat pitää parhaan tyypin, eli sut!

      Poista
    3. Rouva Eriksson, jos TE-toimisto ei hyväksy koulutusta, en valitettavasti voi lähteä opiskelemaan. Emme selviä, jos saan pelkkää opintotukea, varsinkin kun olen ollut kotona jo jonkin aikaa, emmekä ole voineet ennakoida tilannetta talouspuolella. Vielä kun ottaa huomioon, että koulu maksaa monta tuhatta euroa.

      Poista
    4. Tosi kurja kuulla. Mutta yhä enemmän pidän täällä peukkuja, että homma järjestyy!

      Poista
  2. Mä nään sut niin täydellisesti sun uuteen ammattiin! Mulla on vahva intuitio siitä, että nyt oot menossa oikealle polulle. En malta odottaa, että nään, mihin kaikkeen pystytkään tässä.. Sun persoona on just omiaan!
    Täällä tuli 100! Ja myös tuolta mörömmältä osapuolelta :D
    Hjn

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, rakkaat kaunotar ja hirviö <3 :D Nyt vaan toivotaan että asiat loksahtelisi paikoilleen, ennen kuin aletaan liikaa unelmoida.
      ...nätti se sun mörkökin oikeesti on. Ei mikään hirviö.

      Poista
  3. Voi molemmat vaihtoehdot kuulostavat jännittäviltä ja toivotaan että ainakin toinen (tai molemmat) unelmat toteutuvat... Itselläni tavallaan sama tilanne vaikka nyt en ole edes hakemassa töitä. Siinä vaiheessa kun muutetaan Suomeen niin olen jo nelikymppinen, onkohan minulla mitään mahdollisuuksia saada mitään töitä (miehestä puhumattakaan) kun en ole korkeakoulutettu kuten jokainen suomalainen tuntuu olevan :( Pelottaa jo valmiiksi tuo työnhaku...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan että tilanne on paremmin siihen mennessä kun muutatte tänne! Aiotko olla kotona muuttoon saakka, vai mennä siellä vielä töihin?

      Poista
    2. En yhtään tiedä vielä. Periaatteessa tarhamaksuihin saa vähän apua kun tuo täyttää 3, mutta en halua mihinkään töihin minkä takia toinen joutuu olemaan tarhassa 11 tuntia putkeen... Eli joku osa-aikainen olis kiva mutta varmaan mahdoton löytää :/

      Poista
  4. Pidän ihan hurjasti peukkuja sille, että toinen noista vaihtoehdoista toteutuu! <3

    VastaaPoista
  5. Vastaukset
    1. Kiitos, luonto tarjosi kyllä upeat kuvausolosuhteet :)

      Poista
  6. Moi! Löysin tuolta Vaaleanpunaisen hirsitalon kautta tänne, tosi kiva lukea sun kuulumisia! Oli tosi ikävä kuulla, että yt:t vei sutkin (tunnistamisen avuksi, olen se jonka määräaikaiset työt loppuivat pari päivää yt-ilmoituksen jälkeen :) ). Sun asenne on kuitenkin tosi kohdallaan, erinomaisestihan tää hetki toimii tilaisuutena pohtia suunnanmuutosta! Vaikka ei tää nyt mitään pelkkää ihanaa pohdinta-aikaa ole ollutkaan. On todella raastavaa, että vaikka kuinka tietää olevansa hyvä/erinomainen työntekijä ja olisi äärettömän motivoitunut hakemiinsa hommiin, mutta sitten ei välttämättä pääse edes haastatteluun koska kilpailu on vaan niin kovaa!

    Voimia sulle työnhakuun, tai toivottavasti toi koulutus onnistuisi! :)

    ps. otat kyllä komeita kuvia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka, kiva kun löysit tänne ja toki muistan ja tunnistan sut! Huomaan että nimimerkkisi takaa löytyy blogi, joten tulenkin heti vilkuilemaan mitä sinulle puolestaan kuuluu :) Tuo mitä sanot esim. työhaastatteluihin pääsemisestä on kyllä niin kauhen totta tällä hetkellä.

      Poista

Kiitos kun ilahdutat kommentillasi!
Lööv, Jona