Tukholmaan ja takaisin

Keskiviikkoaamuna herättiin aikaisin ja ajettiin läpi kaatosateen ja pimeyden Turun satamaan, josta muinaishistoriallinen Viking Amorella (valmistusvuosi 1988!) vei meidät illaksi Tukholmaan. Oltiin valittu molemmille laivamatkoille astetta paremmat hytit parivuoteella ja isommalla ikkunalla, joten maisemia kelpasi katsella ja päikkärit nukkua vieretysten.

 

Takaisin päin päästiin sitten kunnon laivalla, eli vuoden vanhalla Viking Gracella ja komea laiva se olikin! Oltaisiin toki mieluiten reissattu molempiin suuntiin Gracella, mutta päivälaivalla se onnistuu tai suunnassa Tukholma – Turku. Iltalaiva puolestaan lähtee vasta juuri ennen yhdeksää ja on ihan hölmö vaihtoehto pienen lapsen kanssa matkustaessa (kauhean myöhäinen aika kyllä aikuisiakin matkustajia ajatellen, vaikka tarkoitus olisi ihan vaan juhlia), sillä hereilläoloaika laivalla jää niin lyhyeksi, että hyvä kun pallomereen ja sylömään ehtii, shoppailusta puhumattakaan. Voidaan siis todeta, että laivamatkustamisessa ei ole juuri mitään järkeä ja konseptina se on jo vähän last season, paitsi jos haluaa tarjota pienelle lapselle elämyksen ja valitsee päivälaivan. Pärppä, niin kuin kai lapset yleensäkin, suorastaan rakasti laivallaoloa!

 Leikkipaikalla vieraillut Ville Viking oli ihana ja ihanan jännittävä. Ville teki lähtemättömän vaikutuksen ja kulki myös välillä nimellä merikissa. Aika mainiota.

Tukholma oli ihan yhtä sateinen ja pimeä kuin Turku aamulla ja hyppäsimmekin pikapikaa taksiin ja huristelimme Freys Hotelliin. Hotellivalinta meni ihan nappiin ja voinkin erittäin lämpimästi suositella kyseistä hotellia. Tosi näppärä sijainti, fiksu hintataso, kaunis ja huolella sisustettu boutique-tyylinen hotelli, jossa oli erittäin siistit huoneet.

Aamiaisella oli herrrrkullista porkkanakakkua. Ainut huomautus tulee kaakaon puuttumisesta ja sekin oli vain väliaikaisesti loppu. Kahvi oli kuitenkin onneksi hyvää ja sen kanssa sai kuumaa maitoa.

 

Jos edellinen päivä laivalla oli sujunut kuin tanssi, osoitti seuraavana päivänä virallisia kolmevuotissyntymäpäiviään viettävä pikkuherra, että kaupunkimatkustaminen ei ole sitä hauskinta hommaa tässä iässä. Kierrokset ja paineet pienessä päässä alkoivat nousta, kun minkään näköistä leikkipaikka ei meinannut löytyä sitten mistään. Eikä vain pienessä päässä vaan myös omassa päässänikin. Lopulta keksimme, että Kulturhusetin yläkerrassa on jokin lastentila, mutta se olikin varattu vielä reilun tunnin. Jatkoimme kävelyä ja aloin huomata Pärpässä väymisen merkkejä. Päätin, että lahjomme, eli harhautamme jätkän uusilla leluilla ja rullaamme takaisin hotellille päiväunille. Päikkäreiden jälkeen päästiin sitten leikkipaikalle ja loppuilta sujui vähän helpommin. Paikka ei ollut ehkä mikään lasten leikkipartiisi, mutta onneksi kelpasi Pärpälle enemmän kuin hyvin ja saatiin pieni sankari onnelliseksi. Mitäpä sitä ei äiti ja mamma rakkaan palleronsa puolesta tekisi.

Shoppailu jäi siis täysin lapsipuolen asemaan, sillä päivä meni suurelta osin säätäessä uhmaisen, väsyneen ja tylsistyneen Pärpän kanssa, mutta toisaalta, eipä minulla suoraan sanoen olisi rahaa ollutkaan, joten kukaan ei hävinnyt mitään. Pärpän puolustukseksi on kyllä sanottava, että se on oikeasti todella suloinen, hyväkäytöksinen ja kiukutellessaankin helppo lapsi, joka on utelias ympäröivää maailmaa ja ihmisiä kohtaan ja nauttii vaihtelusta, mutta omat odotukseni taisivat olla melkoisen epärealistiset, kun ajattelin kolmevuotiaan tyytyvän kaupoissa kiertelyyn ja kaupungin katseluun välillä jalan ja välillä rattaista käsin kun saan kahtena muuna päivänä riekkua laivalla. No, kaupungilla käydään jatkossakin, mutta se ei voi siis olla koko päivän ohjelma. Got that!

Hotellissa pieni herra autoineen kyllä viihtyi loistavasti ja hyvä että kuitenkin siellä.

Sadannen viidennen ”äiti, missä leikkipaikka on?” – kysymyksen jälkeen Pärppä päätti tarttua härkää sarvista ja alkoi etsiä kartalta leikkipaikkaa. Sellainen sieltä kuulemma myös löytyi. Toivolla on siivet ja usko kantaa, vai miten se nyt meni.

 

 

Pakko antaa roppakaupalla pisteitä Tukholmalle ja tukholmalaisille liikkeille kauniista joulu-/ talvivaloista. Kälyinen Tampere, joka uhkaa lakkauttaa koko perinteen, voisi ottaa näistä mallia. Nih!

Gracella ristelyn jälkeen en kyllä noihin vanhoihin sillipurkkeihin mene, ellei nyt joku mystinen ja ihan pakottava tarve ole. On nimittäin melkoinen ero matkustusmukavuudessa uuden ja tuollaisen lähes ikäiseni, vähän turhan paljon nähneen, laivan välillä. Kiiteltiinkin onneamme, että laivat menivät niin päin, että ensin matkattiin rähjäisessä ikälopussa ja lopuksi päästiin uuteen, kauniiseen ja miellyttävään.

 

Kappas, rouvakin jossain kuvassa. Eikun vilahdinhan mä siellä pimeällä Tukholman kadulla Pärpän kanssa.

Muistan vieläkin kun ollessani pieni, matkasimme usein laivalla Ruotsiin ja siitä etelämmäs Eurooppaan. Laivamatkustaminen oli aina jotain ihan mahdottoman hienoa ja jännää. Muistan ihan tarkkaan miltä autokannella kuulosti, haisi ja tuntui, kun rekka jyräytti kaikuvassa ja kumisevassa tilassa moottorit käyntiin, kuinka laiva kolahteli rantautuessaan ja kuinka paineilmalla toimiva ovi autokannelta käytävälle jännitti aina yhtä paljon, vaikka ei sen väliin kukaan koskaan näyttänyt jääneen. Kokolattiamatoilla oli hauska kävellä, eikä pallomerta voittanut mikään. Karkkia sai syödä vielä sängyssäkin ja laivan koneiden hurinaan oli ihanan suloista nukahtaa. Enää ei ihan tuohon tunnelmaan päässyt, mutta kyllä Pärpän riemun katsominen sekin melkoisen hauskaa oli. Niin ja vaikka tälle reissulle ei tarvinnut edes passia uusia, on taas selvästi helpompi hengittää, kun pääsi edes pienelle reissulle ulkomaille, vaikka krooninen matkakuume tietysti edelleen jäytää sisuskaluja.

 

Mutta arvatkaapas mitä. Mulla on huomenna eka koulupäivä!

Mulla on vain yksi kysymys: kuinka laitetaan hiukset, kun mennään ensimmäistä päivää kampaajakouluun?

 

Kolmevuotiskemut

 Tässä vihdoin kuvia sunnuntailta ja Pärpän kolmevuotisjuhlista. Olipahan melkoinen hulinapäivä! Kuvatkin ovat sen mukaisia, että niihin ei ole ehditty siinä tohinassa panostaa tuon taivaallista, mutta toki tyhjää parempia. Olkaatten hyvä siis!

Sankari heräsi päiväunilta ja sai heti kouraansa nipun ilmapalloja. Pärpän mielestä tuossa olisi ollut kai tarpeeksi juhlaa, sillä maailman makein ja ihanin Tipi-serkku oli saatu paikan päälle jo edellisenä päivänä ja äiti oli tehnyt sen kakunkin, kuten tilattu. Eipä siinä kuitenkaan sen kummempia kuin pojalle kauluspaitaa päälle ja kohta oli pienellä sankarilla ihmettelemistä kun ovesta tuli aina vaan lisää kivoja tyyppejä ja pakettejakin ilmestyi takan eteen mukava keko.

 

Palomies moponsa selässä ja yksi päivän kovimmista paketeista - puinen parkkitalo!

Juhlat olivat tosi kivat ja ruokaa riitti. Pärppä sai myös ihania ja tosi fiksuja lahjoja, josta olen iloinen. Kovin moni lapsi ei olisi halunnut lähteä julhista pois, mutta takin päällesaamista helpotti se, että jokainen sai ottaa heliumilmpallon mukaan kotiinviemisiksi.

Olin ihan poikki juhlista vielä maanantianakin, mutta urheasti lähdin viemään Pärppää ja Tipi-serkkua Hoploppiin, kuten olin luvannut. Tipi-serkun lähdettyä ja eronkyyneleet vuodatettuamme (Pärppä-poloinen lähinnä siis ) iski se väsymys sankariinkin, joka sammui sohvalle isänsä olkaa vasten. Ja tällaista ei siis tapahdu oikeastaan koskaan.

Huomenna (tai siis teknisesti ottaen jälleen tänään, kun kello on taas karannut keskiviikon puolelle) edessä on uudet seikkailut ja lisää kivaa ohjelmaa, kun aikaisin aamulla suuntaamme Pärpän ja mamman kanssa auton keulan kohti Turun satamaa ja Tukholmaa. Menemme päivälaivalla, yövymme kaksi yötä Tukholmassa ja palaamme perjantaina päivälaivalla takaisin. Pärppä viettää siis virallista synttäripäiväänsä (torstai) tyylikkäästi Tukholmassa.

Palataan viikonloppuna!

Synttärisuunnitelmia

Täällä on synttärivalmistelut täydessä vauhdissa, sillä Pärpän 3v-synttäreitä juhlitaan sunnuntaina eikä ruokittavien joukko ole aivan pieni. Pitihän sitä kutsua isovanhemmat, serkut ja kaveriperheet. Sitten kutsuttiin myös muutama naapuri ja hupsis, lapsia tulee 12 ja aikuisia noin 15. Ajattelin kuitenkin että kertarysäys on parempi kuin juhlien jakaminen kahteen erään. Toisaalta on täysin pähkähullua järjestää näin isoja juhlia noin pienelle lapselle, mutta valehtelisin jos väittäisi että järkkään näitä vain Pärpälle. Kyllähän nämä on samalla juhlat meidän perheelle ja kaikille tutuille ja kyllä mä tästä järjestely- ja emmännöintiurakasta kaikesta huolimatta tykkään. Kuitenkin enemmän kuin vierastan pikkulasten överisuuria juhlia, kannatan sitä että ajatusta, että tässä lyhyessä ja kurjassa elämässämme ei ole liian pientä syytä järjestää juhlia ja kutsua loistavia ihmisiä saman katon alle. Tällä esipuheella, tässä hieman synttärisuunnitelmia!

Pärpän ekat synttäri, jotka olivat tosi tosi pienet, järjestettiin Pingu-teemalla. Viime vuonna juhlittiin jo vähän isommin ihan siitä ihanasta syystä että meillä oli yhtäkkiä huomattavasi enemmän tilaa ja teemana oli ympäripyöreästi autot ja kuormurit. Tänäkin vuonna teemaksi valikoitua taas jotain mikä on ollut pienessä mielessä erityisen pinnalla viimeisen vuoden aikana ja valinta oli helppo, eli paloautot ja palomiehet. Paa-pii-paa-pii muuttui jossain vaiheessa pii-paa-pii-paa:ksi ja sitten löytyi Junior ja Palomies Sami- jaksot, joka räjäytti potin. Siitä lähtien meillä on varmasti päivittäin leikitty palomiesleikkejä. Pärppä kaartaa milloin minkäkin kulman takaa joku kypäräntapainen päässään moponsa selässä ja huutaa hurjalla äänellä ”HÄLYTYS!”. Välillä pelastetaan isi sohvalta tai käydään sammuttamassa sänky. Ja parasta kaikessa on se, että asumme aivan pelastusaseman kulmilla ja moni hälytysajoneuvo kulkee tuosta aika läheltä.

 

Tällaiset kutsut liimasin punaiselle pahville. Etupuolelle tuli tuo postauksessa ylinnä oleva kuva.

Ja näin hienon kypärän tilasin päivänsankarille hauskakauppa.fi:stä.

Kasa punaisia heliumtäytteisiä ilmapalloja haettiin tänään ja huomenna pitäisi leipoa kakku ja tehdä makaronisalaatti kylmään. Pärppä itse on toivonut synttäreiltään kolmea asiaa, eli kakkua, ilmapalloja ja Tipi-serkkua. Aika söpöä ja toisaalta, kyllähän tuossa itse asiassa on jo kaikki juhlan ainekset. Äiti vaan vetää överiksi. Kaikki Pärpän toiveet toteutuvat, kun Tipi-serkkukin saapuu meille huomenna ja jää vieläpä pariksi yöksi!

Muuta tulostettavaa materiaalia latasin täältä, How to Nest for Less –blogista ja muokkasin omiin tarpeisiin sopivaksi. Karkkikippoihin tulee kyltit ja servettien ympärille renkaat. Muffinsseihin voisi tökkiä pieni kylttejä. Olettaen siis, että saan kaiken tehtyä! Niin ja janonsammuttajat –kyltti mehujen vieressä on ehdoton! Kakkuunkin pitää tietysti saada jotain teemaan sopivaa kuvitusta, mutta aion pitää sen mahdollisiiman simppelinä, sillä onhan tässä ihan tarpeeksi tekemistä ilman hirveätä piiperrystäkin. Esimerkiksi tähän tyyliin. 

Kuva Pinterest.

Day one

Otimme uutta vuotta vastaan kolmen perheen voimin herkutellen, raketteja ampuen ja hyvästä seurasta nauttien. Saattelin Pärpän ja Lennin nukkumaan vain hieman ennen keskiyötä. Lenni oli selvästi helpottunut siitä, että joku tajusi vihdoin mennä nukkumaan ja käpertyi tyytyväisenä pienelle kerälle Pärpän jalkoihin. Hetken piti pienen juhlijan puida rakettien ja Smurffi-limun ihmeellisyyttä, mutta sitten uni jo voittikin. Ei haitannut kumpaakaan nukkujaa hetken päästä ikkunan takana alkanut reipas rakettien pauke.

Kuten viime yönä jo FB-statukseeni päivitin, mahtui viime vuoteen paljon onnea ja iloa, mutta myös muutama karvas pettymys. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että ne huonommatkin jutut on helppo jättää taakseen menneeseen vuoteen, sillä odotukseni tätä vuotta kohtaan ovat korkeat. On ollut myös ilahduttavaa huomata, että edes viime vuoteen mahtuneet vastoinkäymiset eivät ole päässeet perheemme onnea ja arkea kolhimaan, vaan se että perusasiat ja perhe on kunnossa on tarpeeksi. Muu on plussaa ja yleensä järjestyy ajallaan.

Vuoden ensimmäinen päivä ei ole ollut kovin tuottoisa, mutta sitäkin mukavampi. Ollaan nautittu sohvan syleilystä, jatkettu herkuttelua ja mietitty sisustusjuttuja. Variseva kuusi saatiin sentään pihalle. Jos sitä vielä vähän jäätelöä ennen sänkyyn siirtymistä. Kuten ehkä huomaatte, ei uuden vuoden lupauksia liittyen herkutteluun tai uuden elämän aloittamiseen. Ei kyllä muitakaan lupauksia sen puoleen.

 

 

Oikein loistavaa tätä vuotta kaikille teille! Toivon että se tuo mukanaan onnea, elämyksiä, rohkeutta ja sitä mitä itse kukin elämäänsä kaipaa.