maanantai 14. huhtikuuta 2014

Virvon varvon ja vuoden mutsi



Lars laittoi torstaiaamuna viestin vietyään Pärpän päiväkotiin ja luettuaan ilmoitustaulun, että pojalle pitäisi saada seuraavaksi päiväksi päiväkotiin, ulkovaatteiden päälle, jotain virpomiseen sopivaa asustusta. Mietin kovasti, että puetaanko pojatkin noidiksi vai joksikin muuksi ja kysäisinpä muidenkin äitien mielipidettä Facebookissa. Vastaukset olivat vähän sen suuntaisia, että mikä vaan on nykyään ok, mutta kyllä perinteisemmät asut saivat silti kovimman kannatuksen. Siis noidat, puput ja kissat, enkä voi sanoa olevani yhtään eriraiteilla. Illemmalla kotona kysyin Pärpältä, että mikä hän haluaisi olla ja vastaus oli sillä selvä: kissa! Niin kuin mamman ja papan Svansson.




 Miaaau!


Käväistiin kaupassa, mutta eipä sieltä mitään kissataminetta löytynyt. Niinpä palautettuani erään koulutehtävän itselleni tyypillisesti viime tipassa, eli puolilta öin, kaivoin esiin ompelukoneen ja aloin miettiä kissa-asusteita. Päätin haikein mielin uhrata tiensä päähän tulleet harmaat velourverkkarini projektille ja aloin leikellä niistä sopivanmallisia häntä- ja korvapaloja. Olivat muuten mukavimmat kotiverkkarit ikinä! Niiden pehmeydelle ei vetänyt vertoja mikään. Vaatehuoneen nurkasta löytyi yksi käyttämätön sisustustyyny, josta leikkasin kulman auki saadakseni vanua hännän ja korvien täyttämiseen. Ompelulaatikkokin osoitti arvonsa, sillä sen uumenista löytyi paria erilaista kuminauhaa ja valkoista fleecekangasta. Siitä se sitten lähti!




 Paitsi että. Hännän ompelemisen jälkeen ompelukoneeni päätti muistuttaa minua öljyämisensä tärkeydestä ja katkaisi viimeisenkin varaneulan. Että se sitten siitä. Olin ehtinyt sentään siksakata korvapalojen reunat, mutta itse ompelu olisi hoidettava perinteisemmällä tyylillä. Kyllä hieman mietin, että onko tässä mitään järkeä istua keittiön pöydän ääressä perjantaiyönä klo 01:30 ja ommella käsin kissankorvia vanhoista verkkareista. Mutta hei, mitäpä sitä ei rakkaan lapsensa onnen tähden! Ajattelin myös, että jos tällä ei irtoa vuoden mutsi -pystiä, niin ei sitten millään! Saatuani ompelutyön valmiiksi, totesin, että fleecesomisteet varmaan pysyisivät kiinni liimallakin. Sormenpääni puolsivat ehdotusta. Kaivelin hetken askartelulaatikkoani, joka sekin lunasti paikkansa, ja löysin pullollisen vanhaa kunnon Erikeperiä. Sillä lätkin fleecepalat kiinni ja voilá! Täytyy sanoa, että olin aika vaikuttunut työni tuloksesta! Jopa siinä määrin, että aloin heti suunnitella voittopuhettani vuoden mutsi -gaalaa silmällä pitäen. Pärppä osoitti aamulla erinomaista pelisilmää ihastuessaan oitis kissa-asusteisiinsa, kun niitä hänelle silmät ristissä esittelin. (Hehee, huomasitteko: silmällä pitäen, pelisilmää ja silmät ristissä. Silmät-silmät-silmät.)




Kissakamat pääsivät käyttöön tänäänkin, kun käytiin virpomassa naapurissa mammalle ja papalle. Pärppä lasketteli vakavana hienot pätkät värssyä, jossa mainittiin ainakin sanat viivon, vaavon, teeveeks, vuoeks, eli kaikki oleellinen. Niin ja värssyn lopetti päättäväinen huudahdus: palkka! 


Herra Svansson heilahti myös heti ovelle ja yritti päästä käsiksi vitsoihin. 

Kissamaista kiehnäystä.


Ja tässä poseerataan mamman kameralle.
 

Lopuksi laitettiin palkkapussit taskuun turvaan.


Mutta meillä ei käynyt ensimmäistäkään virpojaa! Päättyvän kadun kirous, vai mikä lie. Joudun siis syömään kaikki suklaat itse. Mikä tragedia.

20 kommenttia:

  1. Supersuloinen pieni virpoja!
    Ja sun kotipöksyt sai hyvä uuden elämän ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, sanoisinko jopa että arvoisensa uuden elämän :D

      Poista
  2. No vähän söpö virpoja-kissa <3

    VastaaPoista
  3. Ihania kuvia! Sä taidat olla niitä ihmisiä jotka on tuottavia juuri silloin kun toteutus suoritetaan mahdollisimman epämääräisissä oloissa, ei taida kissa-asusteet olla ekoja mitä väsäät vähän kyseenalaisiin aikoihin =) Kuinka tylsiä muistoja ois jääny jos sä oisit tehny niitä heti koulun jälkeen! =D
    Meillä kävi virpojia mutta myös likkojen omat saaliit oli niin runsaat että katsoin ihan äidillisen suojelun takia vältyttää likkoja mahanpuruilta ja syödä molemmilta yhdet kinderit..
    JS

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko on paras muusa ja mitä näitä on :D Ja totta, yö on ollut uskollinen ystäväni mitä erilaisempien projektien toteuttamisessa jo jonkin aikaa. Mitenköhän tän saman asenteen sais siirrettyä tuleviin yösyöttöihin... hmmm.

      Poista
    2. Sitä piti vielä sanoa, että melkoisen ihailtavaa heittäytymistä äidin rooliin sinultakin! Uhrautumistahan tämä on :D

      Poista
  4. Ehdotomasti suloisin pääsiäiskissa ikinä. Ja äitikin on kunniamaininnan ansainnut <3. Mummi

    VastaaPoista
  5. Aivan ihana virpoja ja upea saavutus äidiltä! Enkä kestä kissakaverusten kuvia, miten söpöjä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus sitä tosiaan yllättää itsensäkin omilla aikaansaannoksillaan. Siis niin kuin positiivisesti :D

      Poista
  6. Suloinen pikku virpoja kissa siellä!<3
    Hyviä kuvia olet räpsinyt, mukavaa alkanutta viikkoa sinne:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja mukavaa pätkäviikkoa sinnekin! :)

      Poista
  7. Ja kyllä niin hurrataan Vuoden Mutsi-palkinnolle!
    Ihania kuvia <3

    VastaaPoista
  8. Ihanat ootte <3 parhaat syntyy just noin.. olisko ollu snadin leimii viedä poika ostetuissa asusteissa hoitoon ja virpomaan?? Hyvä me äipät <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olis kyllä ollu tosi limii ja persoonatonta :D Kauheesti muuten putoo arvostusta sun nimimerkille. Made my day <3 :D

      Poista
  9. Voi kun tuli hyvä mieli tätä lukiessa, ihana kirjoitus :) ja niin hirmu suloinen kissa!

    VastaaPoista
  10. Aivan ihania kuvia! Pärppä on kyllä suloinen <3

    VastaaPoista

Kiitos kun ilahdutat kommentillasi!
Lööv, Jona