torstai 13. maaliskuuta 2014

Keltaista kirjastohuoneeseen



Tuosta alimmasta kuvasta viime viikolla lähdettiin, tosin hieman siistimmällä otoksella, kun kirjastohuone koki kauan kaivatun muodonmuutoksen ja kyllä siellä on nyt kelvannut istuskella läppäri sylissä, katsella jalkapalloa tai pelata Xboxia. Kirjastohuone on kyllä mahdollisimman epäkuvaava nimi tuolle huoneelle, sillä kirjoja siellä on vain muutama hassu ja nekin piilossa, mutta sillä nimellä sitä on kutsuttu siitä saakka, kun kotimme oli vasta viivoja paperilla. Family room tai pelihuone olisi kuvaavampi, mutta ei, kutsukaamme sitä kirjastohuoneeksi jatkossakin. Onhan niin tehty aina.
 



Vanha tv-taso sai väistyä uuden ja umpinaisen tieltä, lattia sai peitokseen maton ja ikkuna vihdoin Ikean violetit verhot. Sohva, joka on Askon Dux-mallistoa ja varmaankin 50-luvulta ja sai tietysti huoneeseen jäädä. Se on originaalikuntoinen, vain selkätyynyt on poistettu käytöstä. Larsin sisko miehineen osti muutama vuosi sitten rintamamiestalon, jossa oli joitakin huonekaluja ja jo heti myyntikuvat nähdessäni hihkuin, että minun on tuo sohva ja saman sarjan nojatuoli saatava. Saa nähdä tuleeko ne joskus uudelleen verhoilutettua. Kiire asialla ei ole, sillä kangas on varsin siistissä kunnossa.
 

 


Pöytä on Ikean löytönurkasta jo edelliseen kotiin haalittu ”no se nyt on halpa ja ihan jees katsella” -ostos, jota olen ollut jo muutamaan otteeseen laittamassa kiertoon. Nytkin olin ihan varma, että se ei tuohon huoneeseen missään nimessä jää, mutta verhojen, maton ja uuden tv-tason kanssa se yhtäkkiä istuikin sinne ihan kivasti ja sai taas jäädä. Sinapinkeltainen matto on alelöytö Askon loppuunmyynnistä, johon molemmat ensisilmäyksellä tykästyimme. Villainen rahi on sekin varsinainen alelöytö Iskusta, sillä hintaa sille jäi kokonaista 10€. Tyynyt Ikeasta ja Iskusta.
 



Koska autokatos ja sitä myötä myös varasto ovat edelleen rakentamatta, on varastotavara ripoteltuna ympäri taloa. Kirjastohuonekin on saanut omansa matkalaukkujen muodossa, jotka nököttävät huoneen toisessa etunurkassa piilossa enimmiltä katseilta. Niiden yläpuolella seinällä on tuttua seuraa, eli kaksi isompaa reissukuvaa kanvastauluiksi teetettynä. Isompi on otos Hong Kongista Victoria Peakiltä ja toinen on selfie Eiffeltornin ensimmäiseltä tasanteelta, jossa oli jokin peilaava lasi tai pleksi, jonka kautta keksin napata meistä kuvan. Toisessa reunassa on leipomolaatikko, jossa majailee autorata, jolla on hauska historia. Osa osista on pikkuveljeni ja osa Larsin. Isäni osti perhetuttujen autoradan osat pikkuveljelleni vuosia, vuosia sitten, perhetuttujen pojan, eli Larsin kasvettua niistä ohi. Eipä tiennyt perhetuttujen isä, joka on nykyään tietysti appeni, että samaisella radalla tulisi reilut viisitoista vuotta myöhemmin ajamaan hänen pojanpoikansa. Ja kuten sittemmin olen saanut todeta, pojat eivät koskaan kasva ohi autoradoista. Koskaan.

 



Lennikin tuntuu viihtyvän uusitussa kirjastohuoneessa!

4 kommenttia:

  1. Oi kun viihtyisä "kirjastohuone" teillä :)
    Ihana tuo maailmankartta teksteillä, mistä olet moisen hankkinut?

    t.Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka, ja anteeksi kun vastailen näin monen päivän viiveellä. Seinätarra on tilattu Ebaystä ja sen kiinnittäminen olikin melkoinen projekti, sillä jokainen kirjain on erillinen pieni tarra. Onneksi isäni on nuoruusvuosinaan tehnyt opastehommia ja taitaa siis myös teippauksen salat, sillä kaksi miehen kanssa tuskin olisimme noviiseina noin kaunista jälkeä saaneet aikaan. Teitä on siis varoitettu ;)

      Poista
  2. upeen näköistä!
    ihanaa, väriä!
    sinapinkeltaisen, oranssin ja lilan yhdistelmä kuulostaa varsin epäilyttävältä mutta näyttää super hienolta!
    ja ihana sohva! oon ihan myyty. ois huippua tulla joskus käymään ;)

    Terhi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on muuten aika musta-valkoista, mutta nyt tuli vihdoin värin kaipuu. Kiitos, viihdytään huoneessa kovasti itsekin :) Ja ehdottomasti, keitellään joku päivä kahvit!

      Poista

Kiitos kun ilahdutat kommentillasi!
Lööv, Jona