Merkillistä

 

Sain tämän jo tovin blogeja ahkerasti kiertäneen merkkihaasteen Silkkiä ja Satakieliä –blogin Kristiinalta, jolla on herkullisen näköinen korulipas. Omaa listaani värittää hieman se fakta, että olen ollut pojan synnyttyä kaksi vuotta kotona ja nyt taas työttömänä. Kovin mieluusti kirjoittaisin mm. kosmetiikkaa ja vaatetusta käsitteleviin kohtiin muita, mielellään laadukkaampia, merkkejä kuin mitä siellä nyt on, mutta nautiskellaan paremmasta laadusta sitten joskus taas kun olen päässyt takaisin töihin ja tulopuoli on paremmassa balanssissa suhteessa menoihin. En tiedä olisiko näihin pitänyt pystyä vastaamaan sanalla tai kahdella, mutta niin ei nyt ihan käynyt.

Kengät/ Vagabond (ballerinat ja saappaat), DinSko, Nokian kumisaappat

Tennarit/ Adidakse Superstarit, maailman mukavimmat kengät

Farkut/ En ole panostanut kunnon farkkuihin ehkä koskaan. Elän nähkääs jatkuvassa itsepetoksessa ja uskottelen itselleni kuinka en nyt vielä osta tosi laadukkaita farkkuja, vaan vasta sitten kun olen vähän laihtunut. Kuljen siis lähinnä H&Mn farkuissa ja heidän mustia vahapintaisia on meneillään jo ainakin neljäs pari.

T-paita/ Jälleen H&M

Alusvaatteet/ Kolms kerta toden sanoo, siis H&M

Laukku/ Mulberry, Michael Kors 

Lompakko/ Michael Kors

Aurinkolasit/ Prada

Kello/ DKNY

Korut/ Calvin Klein, Tiffany&Co, Andreasen 

 

TV/ Samsung

Kännykkä/ Samsung Galaxy S3

MP3/ ei erillistä, vaan musat puhelimessa

Tietokone/ viikon vanha kosketusnäytöllinen ASUS ultrabook

Meikit/ Lumene, Make Up Store, L’oréal

Kasvovoide/ Nivea, Lumene

Deodorantti/ Garnier Mineral

Hammastahna/ Sensodyne Gentle Whitening

Shampoo/hoitoaine/ Dove, Redken

Saippua/ Palmolive

Tuoksu/ Gucci, Flora by Gucci - Georgeous Gardenia

 

Mineraalivesi/ Harvoin tulee juotua, mutta mieluiten maustettuna sittenkin (karpalo, raparperi, sitruuna)

Drinkki/ Mojito

Leipä/ Jälkiuunipala ja omatekoiset kauraruudut. Vaikka toisaalta maalaispatonki Ranskassa ja brötchenit Saksassa ovat nekin ihan mahdottoman herkullisia. Ei saa unohtaa saaristolaisleipä. Niin ja joululimppu. En kestä miten leipä voikin olla niin hyvää!

Ruoka/ Äiti tekee maailman parasta ruokaa ja Chileläisestä makaronipadastaan olen tykännyt jo ihan pikkuisesta saakka. Ravintolassa pippuripihvi. Tylsää ja turvallista ehkä, mutta olkoon niin.

Jäätelö/ Mieheni, kaikkien jätskinautiskelijoiden kuningas, on opettanut minutkin rakastamaan jäätelö. Tässä TOP 3 satunnaisessa järjestyksessä: Tampereen jäätelötehtaan Mascarponejäätelö, Lidlin Noblissima Chocolate ja Kingis Suklaarouhe.

Karkit/ irtokarkki paras karkki ja nimenomaan Karkkikatu, ei Candy King.

 

Sänky/ Asko

Lakanat/ puuvillasatiiniset Finlaysonilta

Kampaaja/ Terhi on paras ever, vaikka vähemmän enää niitä hommia tekeekään

Päivälehti/ Vähälle jää paperisten päivälehtien lukeminen eikä sellaista meillekään ollenkaan tule. Tamperelaiset lukevat tietysti Aamulehteä ja sen minäkin saan selailla naapurissa mammalla ja papalla niin halutessani. Enhän juuri koskaan niin kuitenkaan tee, sillä selaan uutisotsikot ja kiinnostavat jutut kännykällä esim. Ampparit-uutisportaalin kautta.

Lehti/ Trendi, Olivia ja Glorian koti

Tänään on taas juostu haastatteluissa. Heti aamusta olin erään yksityisen koulun haastattelussa ja sen jälkeen rekryfirman työhaastattelussa. Choco Croco Bays, joka näkyy mm. tämän työpostauksen kuvissa,  on yleensä mukanani haastatteluissa, koska se henkii asiallisuutta ja nielaisee sisäänsä todistuskansion. Se käsivarrella tuntuu myös vähän itsevarmemmalta, jostain hassusta syystä. Tämänaamuisen rehtorin kanssa käydyn keskustelun jälkeen laitoin papereita laukkuuni ja rouva rehtori kommentoi, että ”tuo sun laukku on kyllä ihana”. ”Kiitos, pidän siitä kovasti itsekin.” ”Se on kyllä vaan… aika…” ”Niin on”, vastasin. ”Sain sen mieheltä yhdessäolomme kymmenvuotispäivän kunniaksi.” ”Niin no eihän tuollaista muuten…”. ”Niin no ei.”

Puuteria ja punaa

Elämäni mullistui, no ainakin kauneusrutiinien osalta, kun päätin viimein päivittää ne eniten käyttämäni meikkisiveltimet, eli poskipunasiveltimen sekä isomman puuterihuiskun. Muistan kyllä lukeneeni monen monituista kertaa ammattilaisten haastatteluista, kuinka hyvän meikin perusta on hyvin hoidettu iho ja hyvät välineet. Siksi en käsitäkään miksi niin kovin monta vuotta kitkuttelin parin euron pensseleillä, kun ei niistä paremmistakaan nähtävästi tarvitse edes niin kauheasti maksaa. Se oli lopulta yksi kesäinen kauppareissu, kun Sokos Emotion houkutteli minut sisään sivellintarjouksella. Mukaan lähti Ässän oman kosmetiikkasarjan, We Care Iconin, kabukisivellin sekä poskipunaisvellin.




  


Kabukisiveltimet ovat omiaan aurinko- ja mineraalipuuterin levitykseen, eli juuri niiden puuterien joita itsekin käytän. Ero entiseen onkin melkoinen, niin levittämisen kuin lopputuloksen osalta. Sivellin on ensinnäkin ylellisen pehmeä ja tuntuu että se levittää ja häivyttää samalla kertaa. Varsinkin mineraalipuuterin kohdalla jäljestä tulee jotenkin peittävämpi ja tasaisempi, mutta samalla kuitenkin luonnollisempi ja ohuempi. Tuntuu että meikki ”sekoittuu” ihoon samalla kiinnittyenkin paremmin. Myös aurinkopuuteri levittyy helpommin ja kauniimmin. Olen siis ihan koukussa! Myös siveltimien ulkonäkö miellyttää. Gotta love pink!






Make Up Storen poskipuna sävyssä Fresh on monivuotinen luottoystäväni. Sama puna menee kesällä ja talvella. Hinta on sopiva ja purkkikin on uskomattoman riittoisa. Jossain vaiheessa kyllä mietin, että pitäisikö kokeilla niin monen hehkuttamaa Narsin poskipunaa, mutta toistaiseksi en ole tieltä hairahtanut. Ilmoittaudun myös aurinkopuuteriuskovaiseksi. En vain osaa elää ilman. Sen suhteen en kuitenkaan ole aivan niin merkkiuskollinen. Vinkkinä muille kosmetiikkapihistelijöille sanon Rimmelin mattaisen aurinkopuuterin jota saa kahdessa sävyssä. Ei muuten harmita yhtään niin paljon, kun heittää puuterin säpäleiksi laattalattialle, jos se on maksanut vain kuusi euroa. Tai kun sen heittää sinne lattialle innokkaasti poskiaan sivelevä pikkupoika. Nyt kokeilussa Lumenen kaksiosainen aurinkopuuteri, jolla saa myös hohdetta kulmaluille ja poskipäihin.






Tällä puheella haastan kaikki parin euron siveltimillä sutivat päivittämään pensselit parempiin. Tulette yllättymään positiivisesti! Yhden naisen elämän muutinkin jo, sillä kevyesti kannustin myös äitiäni hankkimaan nämä samat siveltimet. Armas bestikseni HjN, nähtyäni poskipunasiveltimesi Helsingin reissulla, taidat tietääkin jo olevasi seuraava suloinen uhrini.

Ojan pohjalla

 

Nyt loppuviikosta on ollut mitä mainioin syyssää. Torstaina hypättiinkin Pörpen kanssa saappaisiin ja lähdettiin lähimetsään. Jätettiin suosiolla hanskat kotiin, mutta silti oli niin lämmin että takkia sai availla ja pipoa ottaa välillä pois päästä. Reipas retkikoiramme Lenni ei osoittanut kovin suurta kiinnostusta metsäseikkailua kohtaan, joten päätimme jatkaa pitkin ojan pohjaa putkia ja tunneleita tutkimaan. Tavattiinpa ojan pohjalla naapurin rouvakin pienen tyttönsä kanssa ja juteltiin pitkät pätkät, mistäs muusta kuin, työnhausta. Kävi nimittäin ilmi, että hän on rekrytointikonsultti, eli istuu juurikin siellä pöydän toisella puolella.

Rakkaudentunnustus takapihan kiville

”Pööpe* akattaa kiviä”, sanoi Börje kiveä halaten. ”ja tätä ja tätä ja tätä…” hän jatkoi käyden taputtamassa jokaista kiveä. ”Ei majjoja?!” Ei ole enää marjoja kun nyt on syksy. Pitää odottaa taas ensi kesään, totesin. ”Ei haittaa!” vastasi hän iloisesti.

Ihailtava asenne tätä kylmää ja pimenevää syksyä kohtaan. Vaikka kyllähän tämä syksykin on kiva, on kesä kuitenkin aina ihan auttamatta liian lyhyt ja siitä luopuminen haikeaa. Varsinkin kun tajuaa että kesä ei pohjoisen mittakaavassa ollut tänä vuonna huono eikä lyhyt, mutta silti piha ei valmistunut. Tämä, eli takapihamme, onkin aikalailla ainut kuvakulma, josta pihaamme saatan kuvitellakaan kuvaavani.

Sain siis ihanan Kotila-blogin Riikalta 10 kuvaa kesään –haasteen, joka on  olosuhteet huomioon ottaen ihan painajaishaaste, mutta koska idea on kiva, päätin lähteä mukaan.

VALITSE YKSI KOTISI IKKUNA, JOSTA KUVAAT KOKO KUVASARJASI.

VALITSE KUUKAUDEN PÄIVÄ JOLLOIN KUVAAT.

OTA KUVA SAMASTA PAIKASTA JOKA KUUKAUSI, AINA VALITSEMANASI PÄIVÄNÄ JA JULKAISE KUVA BLOGISSASI.

HALUTESSASI VOIT KUUKAUSITTAIN JULKAISTA MYÖS KOLLAASIN KERTYNEISTÄ KUVISTA.

Talon takana on tähän mennessä vain nurmikko ja isoja kiviä meluvallia, joka on tietysti kaupungin puolta, rajaamassa, mutta tästä on hyvä jatkaa ensi keväänä. Noita kivenmurikoita vaan saisi olla lisää, mutta nuo löytyivät viimeisimmän takapihan mylläyksen yhteydessä. Jos olisi ollut kaukaa viisas, olisi rakennusaikana jättänyt yhden niistä 25 kuormasta kiviä tontin reunalle odottamaan aikaa parempaa. Meluvalli ei ehkä ole maailman kaunein asia takapihalla, mutta se on täynnä villivadelmaa eikä tarvitse katsoa sisään kenenkään toisen ikkuinoista, joten väitän että huonomminkin voisi olla.

Sovelsin vallitsevien olosuhteiden pakottaessa sääntöjä niin, että kuvan nappaan terassilta ja otan sen (toivottavasti muistan) aina kuun viimeisenä sunnuntaina. Pyrin takaamaan näin päivänvalon saamisen kuvaan. Elättelen katsokaas toiveita siitä, että työllistyn seuraavien 10 kuukauden aikana. ;)

*Börpis käytti siis tietysti omaa oikeaa nimeään, niin kuin hän sen osaa lausua.

Unveiling the Disco Ball

Siinä se meidän diskopallo nyt on! Vaikka, eihän tuo ole diskopallo ensikään. Kyseessä on siis markettien katoissa käytettävä järjettömän kirkas kaasunpurkaustekniikalla toimiva valaisin. Vähän niin kuin autojen xenon-valot, mutta paljon, paljon suurempi. Tällaisia valaisimia näkee (jos koskaan tajuaa katsella marketissa kattoon) esim. myynti- ja esittelypöytien päällä. Tämä kyseinen yksilö on käytöstä poistettu. Kokeilimme muuten huviksemme tuota kaasunpurkauslampun tehoa Börjen huoneessa ja se oli kyllä melkoinen. Kirkkauden tajusi vasta siinä vaiheessa, kun lamppu sammutettiin ja tilalle sytytettiin katossa oleva LED-spotit. Tuntui ettei huoneessa näe mitään, vaikka nuo LED-spotit ovat tehokkaat ja täysin riittävät kyseiseen tilaan.

Valaisin tekniikoineen oli järkyttävän painava, kunnes mieheni purki sen sisällön ja laittoi tilalle halogeenipolttimoa varten tarvittavat osat. Puhdistuksen jälkeen sähköjohto vaihdettiin oikeanlaiseksi ja vaijeri pidempään. Sitten siirryttiin oikeaa ripustuskorkeutta mittaamaan, lamppu kattoon ja voilá. Aika näppärää, kun miehellä on sähkärin koulutus. Niin ja täydet pisteet ennen kaikkea siitä, että tajusi, valaisimen hallin lattialla nähdessään, sen potentiaalin ja raahasi kotiin. Olen supertyytyväinen uniikista ja varsin edullisesta valaisimestamme. Vaikka, edullinenhan ei tuollainen julkisen tilan valaisin hankintahinnaltaan kyllä ole! Isäni, joka valaisimen markettiremontin yhteydessä on hankkinut, arvioi uuden hankintahinnaksi jotain tuhannen ja kahden väliltä.

 

Pöydälle innostuin asettelemaan mehukkaita Pink Lady –omppuja ja herkullisen sävyisiä neilikoita, joille en meinannut millään löytää sopivaa maljakkoa. Lopulta keksin tyhjentää (luvan kanssa tietysti) miehen, joltain asiakkaaltaan saaman, hyvinkin epämääräisen näköisen grappapullon ja kas, siitä tuli aika kiva maljakko neilikoille. Sitten yksi kukista katkesi ja taas mietittiin. Iittalan Kivi-tuikkulyhty puhui selvästi samaa muotokieltä grappapullon kanssa, joten sekin pääsi mukaan tarjottimelle.

Halogeenivalo on mukavan tunnelmallinen ja lämmin verrattuna muuten hyvinkin kylmänsävyiseen LED-valaistukseen kotonamme. Lisäksi tuo kupu on hieman läpikuultava ja heijastaa siis valoa aavistuksen verran myös kattoon ja seiniin. Pöydän lasipintaan muodostuu myös kiva ympyräkuvio. Pidän valaisimen hieman raa’asta industrial-hengestä sekoitettuna diskopallomaiseen loisteeseen. Ruokailutilakin tuntuu heti paljon valmiimmalta tuon valaisimen myötä. Eikä siinä vielä kaikkia, tämä tulee sopimaan loistavasti myös sinne meidän tulevaan loft-asuntoon, josta vuodesta toiseen jaksan haaveilla.