keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Jäätävä juhannus


Lossilla.  

 


Pakkasimme bestikseni Hn kanssa perheemme torstaina Audeihin ja suuntasimme kohti Itä-Savoa ja pikkuista Oravin kylää, jossa varsin vaatimaton kesämökkimme sijaitsee. Pitkä matka taittui mukavasti muutaman pysähdyksen ja autokokoonpanon vaihdon myötä. Loppumatkan ajoimme naiset ja lapset toisessa autossa ja miehet toisessa, eli kaikille riitti juttuseuraa. Saavuimme mökille melko myöhään illalla ja jouduimme oitis sakean hyttyssumun hyökkäyksen kohteeksi. Enpä muista hetkeen nähneeni niin paljon hyttysiä. Tai niin kylmää juhannusta, kuten lehdet tiesivät kertoa. Viileänkostea mökki kaipasi lämpöä ja sitähän sitten ruvettiin puuhellasta hakemaan. Jotain meni hieman pieleen, sillä hormi ei alkanutkaan vetää, vaan tunki kauhean savukrääsän sisälle mökkiin. Naiset ja lapset ajettiin ensimmäisenä ulos savua pakoon ja pian pihalla olivat myös miehet. Siinä sitä sitten väsyneinä, väsyneiden lasten ja verenhimoisten hyttysten kanssa mietittiin hämärtyvällä rannalla, että mitähän sitä sitten tehtäisiin, sillä haju mökissä oli melko voimakas, emmekä halunneet ottaa minkäänlaista häkämyrkytyksen riskiä pienten lasten ja meidän raskaana olevien naisten suhteen. Mietimme tavaroiden siirtämistä aittaan ja sen lämmittämistä lämmittimellä, mutta odoteltuamme tarpeeksi kauan, savun haju alkoi hälvetä niin että uskalsimme palata takaisin sisälle mökkiin ja laittaa lapset ja itsemme nukkumaan. Sinä yönä lämmitettiin sähkölämmittimellä ja seuraavana päivänä käytiin sitten ostamassa häkävaroitin, ettei tarvitse arvailla. Ja tokihan se hormikin sitten jo seuraavalla kerralla alkoi vetää.




Seuraavana aamuna, juhannusaattona, joka sattoi olemaan myös syntymäpäiväni, satoi rakeita, kun katoimme aamiaista pöytään. Mikä fiiliksennostattaja! Mutta kylläpä vaan maistui kuuma kahvi hyvältä. Suuntasimme viime hetken ostoksille ennen kauppojen kiinnimenoa ja palasimme sitten mökille rauhassa saunomaan ja kokkailemaan.


 
 Tiskihommia by herra H.


Keräsin kaiken urheuteni ja pakotin itseni hyiseen Saimaaseen talviturkin kastamaan, sillä tiesin, että muuten jäisi kaihertamaan. Veden kylmyydestä kertova nilkoissa tuntunut vihlova kipu ei loppunut missään vaiheessa uintireissuani (lue: kastautumista), vaan vasta saunan lauteilla. Lapsetkin uhosivat menevänsä sukeltamaan, mutta kipittivät nöyrinä takaisin saunan lämpöään kastettuaan pienet varpaansa rantaveteen.

 


Illalla lähdimme kyläkaupalle, kanavan rantaan, katsomaan kokkoa. Ilta-aurinkokin suvaitsi tulla esiin, vaikka eipä siitä lämmittämään ollut.


 Keskiyön aurinko. Melkein.


Juhannuspäivänä sää oli aavistuksen parempi (lue: ei satanut rakeita), joten miehet ja lapset lähtivät suurin puhein kokeilemaan kalaonneaan Saimaan selälle. Kalaa ei tullut, mutta vasarahai kuulemma söi. Tai näin ainakin kalaretken pienimmät osallistujat meille silmät kirkkaina väittivät.




Lounaan jälkeen lähdimme pyörähtämään Savonlinnassa esittelemässä juhannuksen autioittamaa kaupunkia vieraillemme. Päivä oli muuttunut iltapäivää kohden vieläkin kylmemmäksi kuin edellinen, mutta koska jäätelöt oli päätetty torin kupeessa syödä, niin myös tehtiin. Lämmin lörtsy olisi ehkä ollut järkevämpi vaihtoehto, mutta herkullinen lohilounas painoi vielä vatsassa. Onneksi takakontissa oli villaviltti, jonka saattoi heittää rantapenkille. Ei siihen muuten olisi uskaltanut ilman istua. Niin ja mainitaan vielä, että onneksi autossa on lämmitys. Illalla mökillä taas sanottiin ja herkuteltiin muurinpohjaletuilla.

 

Saunanraikkaat pikkusankarimme.
 


Sunnuntaina luonto hemmotteli meitä jälleen raikastavalla raekuurolla ja niinpä pakkasimme autot heti aamiaisen jälkeen ja lähdimme taivaltamaan kohti kotia ruuhkaisen paluuliikenteen seassa. Reissu oli tosi kiva ja onnistunut ja kaikki taisivat viihtyä, mutta kyllä oli kiva tulla taas kotiin juoksevan veden, posliinin ja ilmalämpöpumpun luokse.



Loppuun vielä suuren luontokuvaajan kootut teokset.



Lokilla oli pesä ja kolme kaunista munaa rantagrillin takana.


Kun oikein tarkkaan katsoo, saattaa näissä kuvissa nähdä sorsaäidin poikineen.

4 kommenttia:

  1. Ihania kuvia juhannuksestanne! "Luonnonkokko", lapset, perhekuvanne ja kuinka naisellisia asentoja pikku neidillä onkaan :). Anoppi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa nauroin, varsinkin tuota jätskinsyöntiasentoa :D

      Poista
  2. Kiitos ihanasta päivityksestä ! Tää jää meillekin muistoksi upeasta ja onnistuneesta oravin juhannuksesta ja synttäreistä❤️ Mahtavia kuvia!
    Taitaa olla nyt toisetkin synttärit jo lähellä ☺️ Hjn
    Ja kiitos koko teidän perheelle!

    VastaaPoista

Kiitos kun ilahdutat kommentillasi!
Lööv, Jona