Tyttöjen pikkujoulut

Eilisistä leidien perinteisistä pikkujouluista ei ole juuri kuvamateriaalia tarjolla, mutta ehkä parempi niin. Kivaa oli ja tarpeeseen tuli! Tämä tapahtuma tunnetaan muuten myös nimellä persarit. Eleganttia, eikö? Hyvin olisin voinut jättää kameran kotiin, sillä puhelimen kamerallakin sai tallennettua tärkeimmän, eli tunnelman. Köröttelin siis eilen Helsinkiin ja tänään takaisin. Ja nimenomaan köröttelin, sillä valitsin halvimman junalipun, joka tarkoittaa paikallisjunan kyytiä ja se kyyti pysähtyy ihan jokaisella asemalla. Mennessä luin lehtiä, eli nautin omasta ajasta ja tullessa torkuin, eli ei valittamista, vaikka junasta ei ravintolavaunua löytynytkään.

Joukkoomme oli eksynyt myös muuan nuori herra, mutta hän viipyi juhlissa vain hetkisen. Niin ja alla olevalla herkut ottaisin mukaani autiolle saarelle. Mitäpä sitä ihminen muuta. Nam.

 

Meillä on nyt muutamana vuonna ollut tapana ostaa noin kymmenen euron hintaiset lahjat, jotka sitten pikkujouluissa arvotaan. Minun valintani oli Arne Jacobsenin Design Letters -muki ja saamastani paketista puolestaan paljastui söpöt pitkävartiset Marimekon villasukat. Ihan superkiva traditio! Noita Design Letters -mukeja täytynee kyllä ostaa itsellekin, niin kivan näköisiä ovat.

 

Lauran tekemä Alppipizza oli mielettömän hyvää! Resepti on Glorian Ruoka & Viini -lehdestä. Niin ja rasti seinään, onnistuin kerrankin reissaamaan tosi kevyesti, sillä sain mahdutettua kaikki vuorokauden reissulla tarvitsemani kamat Korsin uumeniin. Paitsi kameran, joka olisi pitänyt tajuta jättää kotiin muutenkin. Sitä kiikutin kädessä.

Kotona torkuin vielä hieman lisää, eli nukuin päikkärit Pärppä kainalossani ja iltapalaksi tein riisipuuroa ja pannaria. Ehkä aavistuksen erikoinen yhdistelmä, mutta riisipuuroa on tehnyt mieli jo ainakin viikon ja Pärppä puhuu jatkuvasti pannukakusta, sillä se on katsellut viimeaikoina Rasmus Nallea, jonka jokainen jakso päättyy pannarikesteihin. Niin myös tämä mukava viikonloppu.