Harmaalla alueella

Tervehdys täältä töistä. Heti alkuun on todettava, että tällaista työpaikkaa en ole koskaan nähnyt. Täällä on ok olla tekemättä mitään, eli vaikka sitten ryystää kahvia ja roikkua FB:ssä jos siltä tuntuu. Meitä uusia aloitti maanantaina kolme, vaikka olemassa olevilla työntekijöilläkään ei ole tarpeeksi tekemistä. Kyseessä saattaa olla jonkin sortin arviointivirhe, mutta koska isolla asiakkaalla on varaa istuttaa asiakaspalveluhenkilöitä täällä passissa pilvin pimein, tehdään me sitten niin. Mutta ei pidä valittaa, sillä tarvitsin lyhyen työpätkän ja kyseessä on helpoin työ jossa olen eläissäni ollut. Työn ainoa haaste ei edes liity itse työhön, vaan siihen, kuinka saada päivänsä kulumaan ja pidettyä päänsä kassa kaiken tämän tekemättömyyden keskellä. Koska työtä ei siis varsinaisesti ole, olemme melko vapaita keksimään itsellemme ajanvietettä, mikäli se on toteutettavissa tässä luurien välittömässä läheisyydessä. Ensimmäisenä päivänä vain surffasin. Eilen otin kutimet mukaan, mutta totesin nekin riittämättömäksi aseeksi tylsyyttä vastaan. Niinpä tänään nostin panoksia ja pakkasin laukkuun läppärin aikomuksenani kirjoitella tänne blogiin. Loppuviikosta voisin vihdoin siirtää lisää kuvia tälle uudelle läppärille ja aloittaa eksessiivisen kuviensiivousprojektin. Sen, joka olisi pitänyt aloittaa jo niin kauan sitten.

Kuvissa näkyy toinen tämän syksyn kynsilakkalemppareistani (toinen lemppari on Essien Smokin Hot), eli Butter Londonin sävy Chimney Sweep. Ryhdikäs grafiitin tai lyijyn harmaa sävy on näyttävä, muttei liian. Se henkii asiallisuutta tai asennetta riippuen siitä mihin sen yhdistää ja tällainen sävyhän nyt sopii melkein minkä kanssa tahansa. Tämä on myös ensikosketukseni Butter Londonin lakkoihin. Koostumus on ohut, helposti levitettävä ja nopeasti kuivuva, mutta niin peittävä, että kaksi kerrosta takaa loistavan lopputuloksen. Keksin laittaa vaaleanpunaista glitterlakkaa peukkuun ja nimettömään, mutta koska more is more, en malttanut olla sutimatta sitä kaikkiin kynsiin. Muutaman päivän päästä manasin tätä loistavaa ideaa poistaessani kynsilakkoja ja totesin että sai olla viimeinen kerta. Ainakin ennen seuraavaa kertaa.

 

Täytyy vielä sanoa, että mitä tähän palkkaan tulee, niin alkaa sekin tuntua ruhtinaalliselta kun ottaa huomioon että sen ansaitsemiseksi riittää se, että ilmestyy aamuisin töihin ja vastaa puhelimeen. Siis jos se nyt edes soi. Ja tätä postausta kirjoittaessani tajusin myös, että piilee tässä hommassa toinenkin haaste työhön pitkästymisen lisäksi: pitää muistaa liikauttaa hiirtä tarpeeksi usein, jottei kone mene lukkoon.