Crazy Camera Lady

  

Tää olis niinku salaperäistä virnuilua.

Päätin laittaa kuvatekstit, sillä en uskaltanut luottaa luontaiseen nonverbaalisen ilmaisutaidon kykyyni. Ties vielä vaikka olisitte luulleet mun seonneen lopullisesti. Tai ainakin kärsivän... no joo.

 

Mutta asiaan.

Say hello to my little friend from Hong Kong! Etälaukaisimeni on siis vihdoin täällä ja voi tytöt, että on kuvien ottaminen itsestään nyt melkoisesti helpompaa ja nopeampaa, kuin kymmenen sekunnin ajastimella, joka tuotti melkoisen määrän mm. taustaan tarkennettuja otoksia.

 Ihan Bondina tässä näin.

Kato äiti, ilman käsiä! 

Ja olan yli. Siis vau.

Oon ihan in lööv tähän laitteeseen. Siltä varalta että se ei jo käynyt selväksi.

On siis loistava, to-del-la loistava.

 Ja kattokaas tätä. Lapsikin sen osaa! Siis sekä virnuilun, että laukaisimen naputtelun.

Arvatkaapa mitä muuta on saatu myös vihdoin paikan päälle. No lunta tietysti! Menkööt nämä etälaukaisimen kirvoittamat ilottelukuvat myös lumenjuhlintakuvina, vaikka ne rehellisyyden nimissä napsittiin jo eilen, kun lumesta ei ollut vielä tietoakaan.

  

Tämä bloggaamista helpottava härpäke olisi ollut täällä toki nopeamminkin, jos vain joku saamaton olisi tilannut sen jo vaikka aiemmin syksyllä. Kyseessä on siis Pixelin Oppilas (hassu nimi!) for Sony. Verkkokauppa.comikin tätä myy, mutta sieltä kyseinen aparaatti on ollut loppu jo pitkään ja nyt sitä ei enää tuotelistauksestakaan löydy. Niinpä turvauduin luottokauppaani, eBayhin, joka toimitti laitteen minulle Hong Kongista reilussa viikossa ja erittäin sopivaan hintaan.

Tulipa aika montaa kuvaa omasta pärstästä. Mutta älkää peljätkö, lupaan pitää homman kurissa taas tästä eteenpäin, vaikka räiskiminen aika hauskaa olikin. Pärpän puolesta en voi luvata samaa. 

Riehakasta torstai-iltaa myös ruutujen sille puolen!

(Tulipa taas järkkyä mössöä kuvista, kun latasin ne tänne Bloggeriin. Auts.)