Päivän numerot on arvottu

6,5

6,5h on aika jonka kuluttua herätyskelloni soi. Kyseessä on melkoisen eksoottinen tapaus, sillä edellisen kerran kun kello herätti minut töihin, näytti kalenteri päivää 7. kesäkuuta kuluvaa vuotta. Se olikin se jännä päivä se, sillä silloin minä ja 80 muuta saimme potkut.

Kaivoin fiksuna tyttönä hanskat ja huivin esiin, sillä ajatus bussipysäkillä värjöttelystä ei houkuta.
Autolla liikkuessa hanskat jäävät usein kotiin, piposta puhumattakaan. Ajattelin, että
muhkeasta huivista saa viriteltyä hupuntapaisenkin, sillä hiukset menevät tietysti ihan
liiskaan pipon alla ja ponnari pilalle.

9,15

9,15€ on tuntipalkka, jota tienaan seuraavat viisi viikkoa, eli vuoden loppuun. Kuten arvata saattaa, en tee tuota työtä ensisijaisesti siksi että se parantaisi toimeentuloamme, sillä voitolle kauheasti tuskin jäädään lapsenhoito- ja työmatkakulujen jälkeen, jos siis vertaa ansiosidonnaiseen, jonka turvin olen viimeiset 5kk elellyt. Älkääkä nyt ymmärtäkö väärin, tämä työ on melkoinen life saver kaikesta huolimatta! Mutta älkää myöskään kysykö, että mitä tämä työ on, sillä en ihan varma vielä itsekään. Jotain tekemistä sillä on erään kodinkonemerkin ja puhelimitse sekä sähköpostin välityksellä tapahtuvan asiakaspalvelun kanssa. Luotan asian selviävän tarkemmin huomenna. Kyseessä ei siis myöskään ole kutsumusammatti, jonka takia sietäisin köykäisen toimeentulon. Lukekaa seuraava kohta, olkaa hyvät.

Got pink! Taskulampunkin ajattelin pakata käsilaukkuuni, sillä matka bussipysäkille sisältää yhden katulamputtoman pätkän, joka on ainakin 150m.
Vai oliko se enintään. Nössö minä.

yksi

Edellisen kohdan myötä olen enää yhden (1!) askeleen päässä siitä, että voin aloittaa uuden alan opinnot tammikuun puolivälissä ja se viimeinen askel on tämä lakiesitys, jonka läpimenoa seuraan haukan lailla. Enää yksi askel minun ja uuden uran välillä - jännää! Melkein niin jännää, että olen pyrkinyt olemaan ajattelematta asiaa kovin yksityiskohtaisesti ihan varmuuden vuoksi.

10

10 tuntia tulee päivieni pituudeksi, sillä minun on aika jalkautua kuolevaisten pariin ja taittaa työmatkani bussilla. Edellisen kerran kun olen päivittäin kulkenut bussilla… ei, en muista kyseistä aikaa, mutta tiedän sellaisen olleen. Kahden auton taloudessa autolla mennään aina ja joka paikkaan. Paitsi päivittäin keskustaan yllä mainitsemallani tuntipalkalla, sillä siitä ei jää enää parkkimaksuihin. Vaatii pientä uudelleenasennoitumista käyttää matkaan tunti, kun autolla sen taittaisi parkkeerauksineen 25 minuutissa. Täytynee ottaa asian oman ajan kannalta ja kiikuttaa laukussaan lehteä, sillä huomaan lukemattomia sellaisia lojuvan vähän siellä sun täällä.

Eikö ole mulla aika style uusi bussikortti ja siihen matchaavat kynnet.

38.6

38.6 astetta on lämpö, jonka mittasin Pärpältä viime yönä. Korvamittarit ovat perin hämmentäviä laitteita, sillä tuntuvat näyttävän ihan mitä vaan ja todennäköisesti lämpö oli tälläkin kertaa enemmän, sillä poika höpisi jotain katossa kävelevästä leijonasta.

3
 

Kolme päivää on aika, jonka jälkeen mies palaa takaisin työmatkalta. Kuinka sattuikaan, että kun vihdoin palaan hetkeksi töihin, on poika kuumeessa ja mies työreissussa. Kaikki tai ei mitään, just the way I like it.

30 

30 yötä ja on joulu. Eikä meillä näy joulu kotona vielä mitenkään. Apua. Nyt täytyy skarpata tämän asian suhteen ihan ensitilassa!