Isänpäiväbrunssi

Istahdin juuri tähän ruokapöydän ääreen koneelle, häärättyäni useamman tunnin keittiössä isänpäiväbrunssin kimpussa. Keittiö on vihdoin siivottu ja ruoat kylmässä, olohuoneen kaiuttimista kuuluu blues ja tässä pöydällä on kynttilöitä, ruusuja ja suklaata. Poikakin on päiväunilla. Aika mukavaa. Takanani olevasta huoneesta kuuluu mieheni ja veljeni keskustelua, joka ehkä hieman poikeaa tästä muusta maisemasta: ”pitäiskö sun vähän lyödä sitä” ”joo, mut mistä tää tekee ukemin” ”siis onko toi tyyppi se sama, joka on siinä San Andreasissa?”… miehet pelaavat siis GTA vitosta.

Puolen päivän aikaan vanhempani sekä veljeni tulivat meille isänpäiväbrunssille. Tämä oivallinen perinne aloitettiin viime vuonna ja eläköön se pitkään. Ennen brunssia askartelimme hieman Pärpän kanssa. Totesin tuon koitoksen jälkeen, että askartelemme jatkossakin kylppärin lattialla. Sormiväriä tuntui olevan ihan joka paikassa!

  

Alkuillasta tulivat appivanhemmat ja herkuttelimme tietysti hieman lisää. Listalla oli yksinkertaista hyvää, eli broilersalaattia, ciabattaa ja jälkkäriksi jätskiä. Tuntien keittiössä hääräily vei voimani ja lopulta sohvalle istuttuani siihen myös nukahdin. Lars hoiti Pärpän iltatoimet ja minä virkosin parahiksi lukemaan iltasadun. Eli nyt, vaatimattomat kahdeksan tuntia myöhemmin, saan tämän postauksen vihdoin julkaistua. Toivottavasti myös teidän isänpäivän viettonne meni mukavissa merkeissä!

P.S. Millähän sitä motivoisi itsensä repimään nuo tarrat irti noista Essenceistä. Kerta toisensa jälkeen huomaan ne kaapista kaivaessani, että tarrat nakottavat lasien reunoissa, aina vaan. Nyt ne eivät varmaan enää edes lähde irti ilman hiekkapaperia kaikkien pesujen ja kuivausten jälkeen.