Ready, set, snow!

Pärppä, joka ei tietysti erota mikä päivä on arkea ja mikä viikonloppua, kysyy aina herättyään että ”isi töissä?” ja sen jälkeen, että  ”ulkona lunta?”. Juhlapäiviä ovat ne päivät, kun voin kertoa isin olevan kotona. Silloin Pärppä tietää sännätä olkkarin kautta kirjastohuoneeseen, josta isi yleensä viimeistään löytyy. Tuon lumikysymyksen kohdalla en ole vielä valitettavasti päässyt häntä ilahduttamaan. Vaikka ensilumi värjäsi maiseman kauniin vaaleaksi jo viime kuun puolella, oli se kuitenkin kovin hetkellistä. Nämäkin ikkunantakaista maisemaa talvisemmat kuvat ovat siis viime kuulta.

 

 

Muistan kun loppukesästä ärsyynnyin syksyhössöttäjien intoilusta ja purnasinkin, että eikö nyt voida ensin viettää tämä kesä rauhassa pois ja elää ihan vaan hetkessä. En nimittäin muista syksyn koskaan jääneen jotenkin liian lyhyeksi tai loppuneen kesken, toisin kuin kesän kohdalla aina käy.  Tämä syksy on kuitenkin aivan omaa luokkaansa, se vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.  Kaipaan jo ihan todella lunta, valoa ja kauneutta tämän loputtoman pimeyden, kuraisen ankeuden ja vesisateen keskelle. Saisi vähän vaihtelua ulkoleikkeihin ja joulunodottelufiilis nousisi ihan uusiin lukemiin.

Olen ehdottomasti "a snow person" ja niin on äitinikin, mutta isäni on ihan aito lumenvihaaja, joka on täysin vakuuttunut siitä, että näillä leveyksilä ei kenenkään pitäisi asua. Anoppi, jonka asenne lunta kohtaa lienee myönteisempi, lähetti muutama päivä sitten linkin mielettömän upeaan kuvasarjaan lumihiutaleista. Käsittämättömän kaunista!