Tossua toisen eteen

Olen jo viime talvesta saakka kuluttanut ahkerasti villasukkia ja etsinyt sopivia tossuja. Kerrostalossa tuntui aina olevan enemmän ja vähemmän lämmin tai kuuma, mutta nyt omakotitalossa asuessa tilanne on tietysti aika lailla eri, eivätkä ne sähkökulutkaan ole enää kiinteät. Eivät todellakaan! Lattioiden pieni viileys näin talvikaudella on siis aika itsestäänselvyys ja sitä vastaan pitää tietysti suojautua asianmukaisesti. Kaikissa bongaamissani suloisissa tossuissa on ollut aina liian kova ja kenkämäinen pohja, enkä halua kotona hipsiessäni tuntea käveleväni kopisevilla kengillä. Muuten kyllä suorastaan rakasta korkojen ryhdikästä kopinaa! Kovapohjaisissa tossuissa talloisin varmaan myös Lennin karvaisille varpaille. Lenni suurine egoineen ei nimittäin juuri väistele edes isompiaan, sillä muut voivat aivan yhtä hyvin väistää häntä.

Kovapohjaisten tossujen ohella toinen vallalla oleva tossutyyppi on se, jonka pohjat ovat ainakin neljä senttiä paksut ja upottavat kuin suo. En ymmärrä kuinka kukaan pystyy kävelemään vaahtomuovipatjojen päällä. Äärettömän ärsyttävää, kun jalka valuu aina väärään reunaan tossua. Ruokakauppareissulla Prismassa vastaan tuli kuitenkin tossupari jonka vihdoin kelpuutin. Ässän oman House-merkin tossujen hinta oli vain hieman päälle kympin ja ulkonäkö riittävän söpö. Ja mikä parasta, pohja on pehmeä, sopivan paksuinen ja pohjassa olevat kumiset kuviot antavat pitoa.

Tossujen puunapin ja neuleen romanttisen suloinen yhdistelmä ei ole ihan minua, joten päätin pistää pystyyn pienen tuunausoperaation. Älkääkä nyt naurako siellä, sillä kyllä elämässä, arjessa ja varsinkin tossuissa pitää olla vähän blingiä. Kaivoin siis esiin harmaata kynsilakkaa, pikaliiman ja suuria tarrastrasseja. Nappasin lähimpänä olleet paperilaput neuleen suojaksi nappien juureen ja sudin muutaman kerroksen harmaata. Lakan kuivuttua kiinnitin juuri sopivankokoiset strassit ja varmistin niiden pysyvyyden pikaliimalla. Heti paljon paremmat!