Ite tein

Rauhallista lauantai-iltaa itse kullekin. Nautin täällä hiljaisuudesta ja omasta ajasta, sillä pieni kuumepotilas vetelee sikeitä jo toista tuntia ja mies on viettämässä poikien iltaa, jonka agendana oli valon vaihto mönkijään. Aika kunnianhimoista! Kuulostaa muuten juuri sellaiselta agendalta, joita esim. yrityksissä on virkistyspäiville tai tiimi-illoille puoliväkisin keksittävä, että homma menee läpi ja rahoitus järjestyy.

Tadaa! Ihan itse tein nämä viime syksynä, kun neuloosi ensi kerran iski. Kuvatkin ovat viimesyksyltä ja ne piti ottaa heti, kun valmiiksi sain. Niin mahdottoman ylpeä olin omien pikku kätösteni jäljestä. (Mutta entä nuo spanielin korvat? Ne ovat tietysti epämääräiset luonnonkiharani!) Isot puikot, paksua lankaa ja helppo ohje. Ei tuntunut pahaltakaan, vaikka edellisen kerran olen puikkoja pyöritellyt joskus peruskouluiässä. Eihän nuo nyt ihan virheettömät ole, mutta paksu lanka, löysä neulos ja paljetit antavat paljon anteeksi.

Tuubihuivia on tullut käytettyä enemmänkin ja pipoa myös useamman kerran. On tosi lämmin, vaikka neulos noin reikäistä onkin. Hommasta innostuneena tein viime jouluksi äidille samanlaisen tuubihuivin valkoisesta paljettilangasta ja siskolle mustasta. Mustan haluaisin itsekin, mutta ainakaan vielä en ole lankahyllyjä kiertäessäni tuohon viimetalviseen lankaan törmännyt. Aloitin Pärpän kaulahuivin tekoa toissailtana, mutta purettuani neulomani kerrokset neljä kertaa, totesin että jatkuu seuraavassa jaksossa. Jospa tänään olisi parempi hetki. Taidan laittaa jonkun chic flickin pyörimään ja ottaa pussin irtokarkkeja kylkeen. Ehkä se kaulahuivikin siitä alkaa muotoutua.