Hopee ei oo häpee

Ei tarvinnut onneksi tämän pidempään jännitellä tämän viimeisimmän rekryn tulosta, sillä puhelin soi jo aamupäivästä ja sain kuulla jääneeni erittäin tiukan kilpajuoksun kakkoseksi. Tuossa otsikon yläpuolella lukee torstai, mutta keskiviikkoa tässä vielä käytännössä tätä kirjoitellessani elelen. Sitten aamupäivän, josta tuntuu olevan jo pieni ikuisuus, on vetäisty yhdet (no okei, muutamat) pettymyksen ja itsesäälin itkut, nukuttu päikkärit pojan vieressä, ulkoiltu ja istuttu miehen kainalossa sohvalla katsellen Mad Meniä ja napsien lohturuokaa, eli juustoja ja irtokarkkeja. Maailma näyttää siis taas jo paremmalta ja uskallan istuutua tähän näppiksen ääreen.

Tuossa nojatuolin käsinojalla apulaiskokkini usein vahtii ruoanalaittoa ja niin tänäänkin.

Haluaa aina "keittää" kaikkea mahdollista, eli sekoittaa.

Mutta voi pojat, kyllä se vaan silti kirpaisee kun pääsee niin lähelle ja jää silti niin kauas. Paljon tuli tehtyä hommia taas tämänkin rekryn eteen, eikä käteen jäänyt kuin muutama uusi kokemus, mutta on hyväksyttävä että se kuuluu pelin henkeen. Tämä oli itse asiassa poikkeuksellisen monivaiheinen rekry, johon kuului siis videohaastattelu, kolme kasvotusten tapahtunutta haastattelua, tekstinäytteet suomeksi ja englanniksi ja lehtimainoksen suunnittelu, eli brand manualin ja muutaman tuotteen opiskelu vielä siinä sivussa. Niin ja ei käy kieltäminen, olisin tuon työn ihan todella kovasti halunnut. Tämä ei kuitenkaan ollut ensimmäinen kerta kun näin käy. Ei edes toinen. Uskomatonta kyllä, mutta tähänkin alkaa tottua ja pahimmasta pettymyksen ja turhautumisen ristiaallokosta noustiin taas nopeammin kuin edellisellä kerralla. Hyvä niin, sillä huomenaamulla edessä onkin jo taas uusi työhaastattelu. Onneksi! Hopea ei ole häpeä, kuten sanovat ja niinhän se on. Tein ihan todella hyvän suorituksen ja tiedän sen itsekin, mutta tässä lajissa kakkossijasta ei saa edes mitalia. Mitäkö olisin tehnyt mitalilla? No pantannut tietysti ja käynyt harrastamassa retail therapya!

 Ruokakipollaan päivystävän koiran kuvajainen uunin luukussa.

 

Gourmet-lounas viimeisen päälle, eli fileekalapuikkoja ja makaronia.