Tässä ei ole nyt
mitenkään ehtinyt koneen ääreen, kun käsillä on harvinaista herkkua. Sain
nimittäin maanantaina siskon Espoosta kylään ja meillä on ollut kauhea kiire
höpsötellä kaikkia siskojuttuja. Siskonpojat jäivät poikkeuksellisesti kotiin,
joten meillä on todella ollut vähän enemmän aikaa vaihtaa kuulumisia ja keskittyä
maailmanparantamiseen. Tai siis sen mitä Pärppä on meille aikaa suonut. ”Täti,
tule tänne!”, kuuluu aika tiuhaan. Ja tätihän tulee.
Aamusta olin työhaastattelussa
ja sain kuulla jo olevani top kolmosessa. Jännitys tiivistyy! Tämä oli siis juuri
se työ josta aiemmin jo mainitsinkin. Haastattelu meni hyvin ja tulipa vastaan
jotain uutta ja kokemusta kartuttavaakin. Mutta palaillaan työhakujuttuihin
hieman myöhemmin. Muutakin on tänään tehty. Päätettiin taas säästää rahaa ja
värjättiin siskon kanssa toistemme hiukset. Vastahan valittelinkin sitä, kuinka
raitojen keltaisuus häiritsee, joten lähdettiin niitä sitten kylmentämään.
Valitsin Garnier Olia sävyn 7.0, eli dark blond. Eli jotain, joka olisi
mahdollisesti lähellä omaa väriäni eikä ainakaan liian lämmin. Sisko levitti
värin harvapiikkisellä kammalla pahimpien raitojen päälle ja päälliosaan, sekä
vaaleampaan latvaan.
Vanhassa värissähän
ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta verrattuna kylmänruskeaan tyveen, näytti
se kellertävältä. Lopputuloksesta tuli uskomattoman luonnollinen. Näyttää melkein
siltä, kuin kyseessä olisi oma värini. Aika hip siis! Tästä on hyvä jatkaa
pohdintaa siitä, että kasvattaako enemmänkin tuota maantienharmaata omaa väriä
vai palatako takaisin tyvivärien pariin. Siskon pää joutui
vaalennuskäsittelyyn. Tähtäimessä oli kylmä, harmaaseen taittava blondi, mutta
hieman tarvitsisi lämpimämpi tyvi vielä lisäkäsittelyä. Saksia tuo reuhkani vielä
kaipaisi, mutta sakset ovat kuitenkin kasvattajan pahin vihollinen, joten vähän
myöhemmin ja sittenkin mahdollisimman vähissä määrin. Sillä aikaa läträän
ahkerasti hiusöljyn kanssa.
Huumori siskon
kanssa on muuten ihan parasta ja niin omaa luokkaansa. Nauretaan aina ihan
pissat housussa ja tikahtumiseen saakka. Meidän inside-läpät on kehittyneet vuosien
saatossa, eikä kukaan pysy mukana. Onneksi. Ja koska kävin niin hassusti, että
ei löydetty Onnibussia, jonka kyydillä siskon piti palata Espooseen, jäi sisko
vielä kolmanneksi yöksi. Ajateltiin kääntää vahinko voitoksi ja lähteä
pyörähtämään yksillä keskustassa. Siis ainakin.
Tosi hieno lopputulos hiuksissa. Juurikin nimenomaan luonnollisen näköinen. Ja akkujen lataus kuulosti just siltä kuin pitääkin. Jäikö yksiin? Toivottavasti ei. :D
VastaaPoistaKiitos ja ei, ei jännyt yksiin ;)
PoistaSiis täh, onko sulla noin pitkät hiukset!? Aina jollain sykkyrällä varmaan kun en oo huomannu. Mitä noita ny enää pitää kasvattaa?
VastaaPoistaT. JS
Jo vain! Ponnarillahan ne melkein aina on. Tai sitten sillä sotkunutturalla. Vielä tarttis kuitenkin 10cm että vois olla tyytyväinen :D
Poista