keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Sister time



Tässä ei ole nyt mitenkään ehtinyt koneen ääreen, kun käsillä on harvinaista herkkua. Sain nimittäin maanantaina siskon Espoosta kylään ja meillä on ollut kauhea kiire höpsötellä kaikkia siskojuttuja. Siskonpojat jäivät poikkeuksellisesti kotiin, joten meillä on todella ollut vähän enemmän aikaa vaihtaa kuulumisia ja keskittyä maailmanparantamiseen. Tai siis sen mitä Pärppä on meille aikaa suonut. ”Täti, tule tänne!”, kuuluu aika tiuhaan. Ja tätihän tulee.




Aamusta olin työhaastattelussa ja sain kuulla jo olevani top kolmosessa. Jännitys tiivistyy! Tämä oli siis juuri se työ josta aiemmin jo mainitsinkin. Haastattelu meni hyvin ja tulipa vastaan jotain uutta ja kokemusta kartuttavaakin. Mutta palaillaan työhakujuttuihin hieman myöhemmin. Muutakin on tänään tehty. Päätettiin taas säästää rahaa ja värjättiin siskon kanssa toistemme hiukset. Vastahan valittelinkin sitä, kuinka raitojen keltaisuus häiritsee, joten lähdettiin niitä sitten kylmentämään. Valitsin Garnier Olia sävyn 7.0, eli dark blond. Eli jotain, joka olisi mahdollisesti lähellä omaa väriäni eikä ainakaan liian lämmin. Sisko levitti värin harvapiikkisellä kammalla pahimpien raitojen päälle ja päälliosaan, sekä vaaleampaan latvaan.




Vanhassa värissähän ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta verrattuna kylmänruskeaan tyveen, näytti se kellertävältä. Lopputuloksesta tuli uskomattoman luonnollinen. Näyttää melkein siltä, kuin kyseessä olisi oma värini. Aika hip siis! Tästä on hyvä jatkaa pohdintaa siitä, että kasvattaako enemmänkin tuota maantienharmaata omaa väriä vai palatako takaisin tyvivärien pariin. Siskon pää joutui vaalennuskäsittelyyn. Tähtäimessä oli kylmä, harmaaseen taittava blondi, mutta hieman tarvitsisi lämpimämpi tyvi vielä lisäkäsittelyä. Saksia tuo reuhkani vielä kaipaisi, mutta sakset ovat kuitenkin kasvattajan pahin vihollinen, joten vähän myöhemmin ja sittenkin mahdollisimman vähissä määrin. Sillä aikaa läträän ahkerasti hiusöljyn kanssa.





Huumori siskon kanssa on muuten ihan parasta ja niin omaa luokkaansa. Nauretaan aina ihan pissat housussa ja tikahtumiseen saakka. Meidän inside-läpät on kehittyneet vuosien saatossa, eikä kukaan pysy mukana. Onneksi. Ja koska kävin niin hassusti, että ei löydetty Onnibussia, jonka kyydillä siskon piti palata Espooseen, jäi sisko vielä kolmanneksi yöksi. Ajateltiin kääntää vahinko voitoksi ja lähteä pyörähtämään yksillä keskustassa. Siis ainakin.


4 kommenttia:

  1. Tosi hieno lopputulos hiuksissa. Juurikin nimenomaan luonnollisen näköinen. Ja akkujen lataus kuulosti just siltä kuin pitääkin. Jäikö yksiin? Toivottavasti ei. :D

    VastaaPoista
  2. Siis täh, onko sulla noin pitkät hiukset!? Aina jollain sykkyrällä varmaan kun en oo huomannu. Mitä noita ny enää pitää kasvattaa?
    T. JS

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jo vain! Ponnarillahan ne melkein aina on. Tai sitten sillä sotkunutturalla. Vielä tarttis kuitenkin 10cm että vois olla tyytyväinen :D

      Poista

Kiitos kun ilahdutat kommentillasi!
Lööv, Jona