Rakkaudentunnustus takapihan kiville

”Pööpe* akattaa kiviä”, sanoi Börje kiveä halaten. ”ja tätä ja tätä ja tätä…” hän jatkoi käyden taputtamassa jokaista kiveä. ”Ei majjoja?!” Ei ole enää marjoja kun nyt on syksy. Pitää odottaa taas ensi kesään, totesin. ”Ei haittaa!” vastasi hän iloisesti.

Ihailtava asenne tätä kylmää ja pimenevää syksyä kohtaan. Vaikka kyllähän tämä syksykin on kiva, on kesä kuitenkin aina ihan auttamatta liian lyhyt ja siitä luopuminen haikeaa. Varsinkin kun tajuaa että kesä ei pohjoisen mittakaavassa ollut tänä vuonna huono eikä lyhyt, mutta silti piha ei valmistunut. Tämä, eli takapihamme, onkin aikalailla ainut kuvakulma, josta pihaamme saatan kuvitellakaan kuvaavani.

Sain siis ihanan Kotila-blogin Riikalta 10 kuvaa kesään –haasteen, joka on  olosuhteet huomioon ottaen ihan painajaishaaste, mutta koska idea on kiva, päätin lähteä mukaan.

VALITSE YKSI KOTISI IKKUNA, JOSTA KUVAAT KOKO KUVASARJASI.

VALITSE KUUKAUDEN PÄIVÄ JOLLOIN KUVAAT.

OTA KUVA SAMASTA PAIKASTA JOKA KUUKAUSI, AINA VALITSEMANASI PÄIVÄNÄ JA JULKAISE KUVA BLOGISSASI.

HALUTESSASI VOIT KUUKAUSITTAIN JULKAISTA MYÖS KOLLAASIN KERTYNEISTÄ KUVISTA.

Talon takana on tähän mennessä vain nurmikko ja isoja kiviä meluvallia, joka on tietysti kaupungin puolta, rajaamassa, mutta tästä on hyvä jatkaa ensi keväänä. Noita kivenmurikoita vaan saisi olla lisää, mutta nuo löytyivät viimeisimmän takapihan mylläyksen yhteydessä. Jos olisi ollut kaukaa viisas, olisi rakennusaikana jättänyt yhden niistä 25 kuormasta kiviä tontin reunalle odottamaan aikaa parempaa. Meluvalli ei ehkä ole maailman kaunein asia takapihalla, mutta se on täynnä villivadelmaa eikä tarvitse katsoa sisään kenenkään toisen ikkuinoista, joten väitän että huonomminkin voisi olla.

Sovelsin vallitsevien olosuhteiden pakottaessa sääntöjä niin, että kuvan nappaan terassilta ja otan sen (toivottavasti muistan) aina kuun viimeisenä sunnuntaina. Pyrin takaamaan näin päivänvalon saamisen kuvaan. Elättelen katsokaas toiveita siitä, että työllistyn seuraavien 10 kuukauden aikana. ;)

*Börpis käytti siis tietysti omaa oikeaa nimeään, niin kuin hän sen osaa lausua.