Villasukissa

 

Oho, onpas blogin päivitystahti ollut melkoisen verkkaista viimeaikoina. Ensinnäkin töissä on ollut alkuviikosta oikeasti töitä, eli puhelin on soinut niin että hyvä kun kahvia on ehtinyt välissä hakea. Toisekseen vuorot ovat olleen tylsänlaisia, eli 10-18 tai 11-19, eli ihan koko päivä tuntuu menevän vain ja ainoastaan työssäkäyntiin, sillä anti-aamuihmisenä en nouse ennen kuin Lari herää tai on pakko herätä ja sitten taas työpäivän jälkeen onkin jo ihan ilta ja väsymyskin on painanut. Ja mikäs muukaan kuin flunssa se sieltä väsymyksen keskeltä sitten putkahti. Eilen illalla olin ihan pää kainalossa, mutta päätin, ehkä hieman mielenosoituksellisestikin, raahautua töihin, sillä saikku tämän mittaisessa työsuhteessa tarkoittaisi palkatonta. Onneksi olo on ollut tänään ihan siedettävä ja jaksoin istua töissä niistämässä. Niistämisen lomassa sain kirjoitettua ja kuoritettua myös joulukortit ja ne lähtivät kuin lähtivätkin punaisessa kuoressa. Voin vannoa, että tätä joulun ihmettä ei ole kyllä nähty koko historiassani kuin ehkä kaksi tai kolme kertaa. Rasti seinään siis!

 

 

 

 

Se taisi olla eilisen vapaapäivän ansiota, että kortit lähtivät ajoissa. Sommittelin kortin heti aamusta ja aloitin printtauspalveluiden soittokierroksen. Hinnat olivat vähän suolaisia ja toimitusaikakin venyisi ensiviikolle. Lopulta satuin soittamaan Tampereen Offsetpalveluun, josta toimitus ilmoitettiin muitta mutkitta kahden tunnin päähän ja hinnankin sain neuvoteltua mukavaksi. Jonkun ajan päästä puhelin soi ja ilmoittivat, että kortit olisivat nyt valmiina. Ennen kuin ehdin alkaa varmistella, että kuinka pitkään ovat auki, sanottiin langan toisesta päästä, että he voisivat tuoda kortin minulle, sillä firman autolla on ajoa sinne päin ja ajaisivat meidän ohi. Olivat siis bonganneet osoitteemme sähköpostini allekirjoituksesta. Hölmistyneenä sanoin, että no sehän olisi aivan loistavaa, mutta entä maksu? Lasku seuraisi kuulemma perästä sitten joskus. Puolen tunnin kuluttua oven takana oli mies, jolla oli valmiit joulukorttimme. Väitän, että tästä ei palvelu parane.

 

 

  

Mutta puhutaanpa vielä hetki villasukista, ennen kuin lähden koittamaan saunaa flunssan karkottamiseen. Olen ostanut Pärpälle joka talvi tuollaiset liukuesteelliset villasukat Miraakkelista. Ensimmäisenä talvena tuntui, että pikkuiset varpaat olivat aina viileät ja ensiaskeleiden ottoon nuo olivat mitä mainioimmat pitonsa vuoksi. Seuraavina talvina asuttiinkin jo täällä omakotitalossa, jossa lattiat on aina vähän vilpoiset ja vauhdin kasvettua ja lattiamateriaalin muututtua liukkaaksi laminaatiksi, tuntui pito tulevan edelleen tarpeeseen. Suosittelen siis lämpimästi!

 

 

 

 

Nämä Leidien pikkujouluissa lahjaksi saamani Marimekon villasukat ovat työvillasukkani. Varsinkin tosi tosi hiljaisina päivinä on kiva sujauttaa villasukat jalkaan, nostaa jalat pöydälle ja katsoa jotain dokkaria YLE Areenasta luurin päivystämisen lomassa. (Niin ja edelleen teen tämän luvalla. En vain voi kirjoittaa tätä asiaa ehkä koskaan ilman lisähuomautusta, sillä normaaliolosuhteissa minua ei kyllä löytäisi töistä dokkareita katselemasta, herra paratkoon.) Ovat muuten niin mukavan ohkaiset, että mahtuvat varmaankin tarvittaessa myös monen istuvan talvisaappaankin sisään.

 

 

 

Viimeisinä ovat Larsin mummin tekemät villasukat, jotka ovat kyllä ihan all time favourite -villasukat. Tällaiset on tietysti myös Larsilla ja Pärpälläkin turkoosilla pohjalla. Tilasin tällaiset lahjaksi myös omille vanhemmilleni. Kuviointi on tietysti aina uniikki ja näihin viimeisiin toivoin karkkivärejä ja sain ihanaa leiskuvaa pinkkiä. Edelliset olen kävellyt puhki ja parsinut niin moneen kertaan, että hyvä kun kasassa pysyvät. Nämä ovat kunnon saapassukat, eli ihan parhaat kumisaappaiden kanssa. Jos ne vaan sellaisten sisään raaskii kätkeä.