#november

 Pehmeitä arvoja. Porukoiden pikkuruinen Yorkshiren terrieri Jakke, on niin epäkoira kuin olla ja voi, sillä se ei pidä ulkoilusta. Oikeastaan se ei pidä juuri mistään vaan on varsinainen diiva ja drama queen. En kestänyt katsella sen hentoista kärsivää olemusta lenkillä ollessamme, joten nostin sen Pärpän syliin rattaisiin. Olihan se lenkkeillyt jo yhteen suuntaan, eli melkein koko viikon tarpeen edestä. Oikeiksi koiriksi en meinannut ensinäkemältä uskoa näitä suloisia näyteikkunakoiriakaan, ennen kuin liikkuivat ja todistivat olevansa eläviä. Pehmeyttä elämään karvaisten kavereiden lisäksi tuovat lämpimät villasukat, olkoonkin myrkynvihreät, ja myöhäiset aamut.

Ensilumi saatiin lokakuun puolella, mutta lisää ja kestävämpää lunta saatiin odotella reilusti marraskuun puolelle. Aloin olla jo ihan kypsä ruskeanharmaaseen maisemaan ja Keskustorin kuusikin näytti vähän irralliselta ilman talvista maisemaan.

Mieli alkoi matkata kohti joulua. Stockan joulukoristeet, kauniit valot kaupungilla ja piparilla kauhottu Ingman Creamy Mud Cake -jätski alkuyöstä helpottivat virittäytymään tunnelmaan.

 

Reissasin pikaisesti Helsinkiin Leidi-porukat pikkujouluihin. Matkustin kerrankin kevyesti ja sulloin kaiken tarvittavan Michael Korsiini. Tai ainakin melkein. Pikkulaukku jäi matkasta, mutta onneksi juhlien emäntä antoi pienen Marc by Marc Jacobsinsa lainaan.

Pikkujouluissa oli tietysti herkkuja, poikkeuksellisen kaunis pukki ja monta maailmaa parantavaa keskustelua. Illan emännän joulupalloasetelmat ansaitsevat erityishuomion ja nyt onkin ihan pakko saada valkoisia joulupalloja. En käsitä miksi en sellaisia jo omista!

Juhlan vastapainoksi hirvimakkara-herkkuleipiä, löysiä aamuja ja iltalenkkejä. Perusarkea siis, mutta hyvää sellaista.

Marraskuu on parasta tunnelmointiaikaa ennen varsinaista joulunodottelua. Aloitin siis kynttilöiden polttelun toden teolla ja raaputin kuuliaisesti loputkin tarrat irti Iittalan tuikkukipoista tarrapoliisien iskettyä. Etuoven rappusille oli muodostunut eräänä aamuna varsin tyylikäs liukuvärjäys, joka piti tietysti tallentaa puhelimeen.

Alkukuusta hengailin vielä kotona ja suurimpia puristuksia oli suuren kakun leipominen kaverin kolmekymppisille. Pursottaminen on muuten uskomattoman meditatiivista hommaa! Loppukuusta hengailu vaihtui toisenlaiseen. Töissähän mä siis virallisesti olen, mutta kyllä se käytännössä silti enemmän hengailua on kuin kotona olo. Blogit, Daily Mail, YLE Areena ja ruutu.fi ovat olleet kovalla kulutuksella. Ja siis ihan luvalla!