Kuulumiset ja kurkistus joulukorttikuvauksiin

Olipas kiva pitkä viikonloppu. Perjantaina alkuillasta lähdettiin Larsin bestmanin ja Sminka-vaimonsa vuokraamalle mökille Pärppä mukanamme, sillä lähimmät hoitajat potivat kovaa flunssaa ja toinen mummila oli ihan väärällä suunnalla. Mietin hieman, että mitenköhän Pärppä menee ainoana lapsivieraana, mutta hyvinhän se miellä mukana meni kiitos kivojen aikuisten ja isäntäparin, jotka alunperinkin sanoivat että pojan voi hyvin ottaa mukaan. Itsenäisyyspäivän vastaanotto pääsi yllättämään aikaisemmalla alkamisajankohdallaan ja alkulähetystä jouduin silmäilemään autossa puhelimesta. Tykkäsin kovasti modernimmasta ja väljemmästä ympäristöstä. Juhlat olivat nyt jotenkin enemmän tätä päivää konsertteineen ja cocktailtilauuksineen. Pukuja ihasteltiin silmä kovana tietysti myös tänä vuonna. Tykkäsin erityisesti Tomi Björckin Minka-vaimon kokonaisuudesta. Olisi sopinut mille vain punaiselle matolle. Myös Jenni Haukio pääsi yllättämään erittäin positiivisesti. ”Sikiömekko” teki myös lähtemättömän vaikutuksen, mutta aivan muista syistä. Mutta ylpeänä sanon, go Tampere go!

 Illalla melkein parasta oli takassa grillatut vahtokarkit. Ja jotenkin mä olin taas vähän yksin tän harrastukseni kanss. Hih! Eivät ole kuulemma oikein aikuiseen makuun. Pyh, sanon mä. Aikuisuudesta kertoi myös se, että ei valvottu pitkään, mutta aamulla silti kyllä nukuttiin. What can I say, vanhuus ei tule yksin. Ruokatankkauksen jälkeen lähdettiin ulkoilemaan reippaaseen pakkassäähän ja bestman ja Sminka laskivat Pärpän kanssa pulkkamäkeä. Myöhemmin iltapäivällä lähdetiinkin sitten jo kotia kohti ja Pärpä sai nukahtaa päiväunille autoon. Mäenlasku verotti kuitenkin siinä määrin, että herra jatkoi tyytyväisenä uniaan vielä kannettuani hänet puolihorroksessa omaan sänkyynsä.

 

Sunnuntaina Pärppä pääsi vihdoin hakemaan Papan kanssa pulkat ja kolan hallilta varastosta. Matka taittui juhlallisesti Papan pakulla (Pärppä on sitä mieltä että tosimiehet ajaa pakulla) ja hallilla se nosti heti rehvakkaasti omat tavaransa kyytiin, vaikka lumilinko ja iso kola olisi tietysti pitänyt laittaa kärryn pohjalle. First things first! Kotipihassa ei meinannut lumihommille ja kolaamiselle tulla loppua. Sisään ja vaatteiden vaihtoon piti kuitenkin lopulta tulla, sillä alkuillalle meillä oli ohjelmassa yhden suloisen neidin 2-vuotissyntympäpäivät. Olikin tosi kivat juhlat, joissa herkkuja ja hyvää seuraa riitti niin Pärpälle kuin vanhemmilleen. 

Nämä kuvat ovat sneak peakeja toissaviikonlopun joulukorttikuvauksista. Takapihallamme on nykyään tuollainen pieni suloinen puuvaja ja siellä raksa-ajalta ylijäänyttä ”roskapuuta” joka kelpaa ihan mainiosti takassa poltettavaksi. Somistin vajaan suloisen tonttupesän ja selitin Pärpälle, että nyt mennään takapihalle majaan syömään pipareita ja Lennillekin voi pari antaa ja sekös hauskaa oli. Olin siis kerrankin aika lailla ajoissa tämän kuvaushomman kanssa, mutta arvatkaapa vaan onko sen jälkeen tapahtunut mitään muuta kuin kuvien siirto kamerasta koneelle. Aletaan siis taas saada kiinni kiireestä, varsinkin kun punaisessa kuoressa lähtevien korttien pitäisi olla laatikossa jo kolmen päivän päästä! Hups. No, mun mittakaavalla se toisen luokan kirjeen aikataulukin on ihan hyvä suoritus. Mutta jospa nyt heti perehtyisin tähän korttiasiaan näinä muutamana viimeisenä työvuoroni tuntina.

Kivaa viikkoa myös ruutujen sille puolelle!