Tulppaaneja ja unitassuja

Olipa upean keväinen päivä tänään. Innostuin nappaamaan aamulla ennen kouluun lähtöä muutaman kuvankin. Aurinko paistoi kirkkaasti aamusta saakka ja lämpötila kohosi kahdeksaan asteeseen. Ohuesta paidasta ja hukkuneista hanskoista huolimatta villakangastakissa tuli hiki bussipysäkille kipittäessä. Huomaattekos, taidan minäkin, yli-innokkaista keväänennustajista ärsyyntyvä talvenjulistaja, alkaa vihdoin uskoa kevään tuloon. Mutta ei nyt innostuta vielä liikaa, sillä kyllä iltalenkillä koiran kanssa oli vähän kolean oloista piposta, toppatakista ja tumpuista huolimatta.

Meillä on kiva viikonloppu takana. Siskoni tuli torstai-iltana Pärpän 9-vuotiaan Tipi-serkun kanssa kylään ja viipyivät koko viikonlopun. Pääsin perjantaina leikkaamaan Tipin hiukset koululla ja nuori mies oli liikuttavan innoissaan uudesta kampauksestaan, jota viikonloppuna tietysti tärkeänä föönattiin ja muotoiltiin uudella vahalla. Pärppä pääsi samalla ihmettelemään, että missä äidin koulu ja mitä se äiti siellä koulussa oikein tekee. Lauantaina juhlistettiin Larsin synttäreitä ja syötiin sitä iänikuista mansikka-banaani-kermakakkua. Se on kuulemma kakuista parasta. Voisinpa olla samaa mieltä. Rahkaa saa olla välissä, mutta muuten on turha kuulemma lähteä hienostelemaan, sillä yksinkertainen on kaunista ja ehjää on turha korjata ja mitä näitä nyt on. Kakulla oli tietysti mamma ja pappa naapurista, pikkuveljeni, joka viettää synttäreitään samana päivänä kuin Lars, Larsin vanhemmat sekä sisko poikineen. Tällä porukalla kakku hävisi siihen tahtiin viimeistä murua myöten, että olisi kai pitänyt leipoa kerralla kaksi kakkua. Taidan kuulua kakunsyöjien klaaniin.

Muuten viikonloppu kului lisää herkutellen, ulkoillen, leffoja katsellen ja kylpylässä lilluen. Silti tänä aamuna oli sellainen olo, että olisi tehnyt mieli oikaista Lennin viereen sohvalle aurinkopaikalle ja olla vaan. Mutta ei auttanut kuin lähettää pojat matkaan ja lähteä pian itsekin kohti koulua. Ja jättää tuo onnellisesta osastaan autuaan tietämätön karvakorva löhöämään sohvalle tyynykasansa päällimmäiseksi.