Paluu arkeen

Loma on nyt omalta osaltani lusittu ja arkeen tänään taas palattu. Lars ja Pärppä tosin jatkavat vielä tämän viikon, joten melkein kuin olisi vielä toinen jalka lomalla itsekin. Mihinkään ei lähdetty, oltiin ihan kotosalla vain, mutta tehokkaasti sai silti aivot nollattua. Kotoilu on ärsyttävä sana, mutta se taitaa kuitenkin kuvata parhaiten meidän lomaviikon ohjelmaa. Tyhjät seinät, toimimaton olohuone ja sekava kirjasto alkoivat häiritä siinä määrin, että päätimme vihdoin ottaa härkää sarvista ja viedä sisustusprojektia aimo askeleen eteenpäin. Shoppailimme huonekaluja ja sisustustarvikkeita ja maalasimme yhden olohuoneen seinistä. Kirjastohuone sai tangon ja valmisverhot ja Pärpänkin huoneeseen hurautin ompelukoneella Ikean kankaasta kapan. Makkari sai kaivattua säilytystilaa, eli mukavan kokoisen lipaston ja kirjastohuone vetäistiin vähän perusteellisemmin uuteen uskoon. Nyt odotellaan vielä postimiestä ja hdmi-kaapelia, joka mahdollistaisi olkkarin pyöräyttämisen toisin päin. Niin ja saunaankin saatiin vihdoin sudittua laudesuoja! Kylläpä me oltiinkin tehokkaita. Ihan aherrukseksi ei koko viikko sentään mennyt vaan aikaa jäi mukavasti chillailulle, myöhäisille aamuille ja kiireettömyydelle. Oli kyllä ihan mahdottoman mukava lomaviikko!

 Olohuoneen seinä maalikerrosten jälkeen. Tähän ammattimaiseen tulokseen päästiin puolihimmen maalin ja amatöörimaalain avulla. Muhah-haa. Onneksi lasyyri armahti ja häivytti telan jälkilä.

 Lasyyri vielä märkänä ja maitomaisena.

 Ja sitten kuivana aamuaringon säteissä.

Olohuoneen seinä sai peitokseen puhtaan harmaan Basaltti-nimisen sävyn Tikkurilan sisämaalikartasta. Sävyvalinta oli kyllä hyvä, sillä se ei taita siniseen eikä ole liian lämminkään, mutta hetki sitä piti silti pureskella. Johtui kai siitä, että seinä ei enää ollut musta tai valkoinen, kuten kaikki seinät tähän asti. Paitsi poikkeuksena Pärpän huoneen seinä, joka on vaalea kirkkaan sininen. Kun lopputulos ei tuntunut tarpeeksi päräyttävältä, tehtiin uusi ekskursio rautakauppaa, josta kiikutimme ämpärillisen glitteriä, eli Tikkurilan Stardust Hopealasyyrin. Sitä sitten telasin kerroksen ja seuraavana päivänä vielä toisenkin, sillä kakkoskerrosta ja kimalteen määrää pohtiessani mieheni lausui nämä ikimuistoiset sanat, jotka niin loistavasti kiteyttävät sen miksi hän on maailman paras mies, juuri minun mieheni ja miksi häntä niin valtavasti rakastan: ”ei kai glitteriä voi olla liikaa?”

Näillä tähän viikkoon!