#september

Mitä saadaan kun yhdistetään kaksi omenalajiketta? Jonagold + Pink Lady = jonapink, eli minä Instagramissa.  Tässä postauksessa siis hieman meidän syyskuun tapahtumia kännykameran linssin läpi kuvattuna.

Tästä viikonlopusta tulikin varsinainen leffaviikonloppu, sillä pääsin kuluttamaan leffateatterin penkkejä myös lauantaina. Jätettiin Börje mamman hellään huomaan ja suunnattiin miehen kanssa katsomaan We´re the Millers. Leffassa oli kaikki kaksitoista kliseetä, mutta se ei haitannut, sillä pätkä oli ihan älyttömän hauska. Enpä muista ihan hetkeen nauraneeni leffassa niin paljon ja niin räkäisesti. Komediaa koko rahan edestä! Niin ja tänään avattiin takkakausi. Vieno savun tuoksu ja lämmin loimotus – ei ole elävän tulen voittanutta tunnelmanluojaa.

 

Syyskuussa tehtiin myös yksi fiksu liike. Miksi muuten järkevät päätökset on aina enemmän tai vähemmän tylsiä päätöksiä. Ohittamattoman tilaisuuden tarjoutuessa vaihdoimme ykkösautomme velattomaan ja muutaman vuoden vanhempaan versioon. Suhtaudun autonvaihtoon aina hieman turhan tunteellisesti ja varsinkin tällä kertaa, sillä uusi ei ollutkaan uudempi ja upeami. Tässä tämän rouvan työllisyystilanteessa siis varsin fiksu veto, mutta kyllähän sitä muutamia mukavuuksia jäi uudemmasta vanhasta kaipaamaan. Kauppojen jälkeen ensimmäiseltä ajelulta palattuamme Börjelle valkeni, että ”meidän auto” ei tulisikaan enää takaisin ja sekös järkytti pienen miehen maailmaa. Börpis veti klassiset itkupotkuraivarit. Meitä miehen kanssa nauratti, vaikka samaan aikaan tuo oli juuri se juttu jonka itsekin olisi halunnut tehdä. Mutta jos nyt totta puhutaan, ei tässä nykyisessäkään samanmallisessa saksalaisessa ole yhtään mitään valitettavaa. Keräsin kuitenkin kasan hyvävaimopisteitä ja hain miehelle GTA V:n pahimpaan autonvaihtosuruun. Honey, look what I got you! Seuraavana aamuna Börpekin, nukuttuaan asian päälle, hyväksyi uuden tulokkaan hyvillä mielin.

Sattui ja tapahtui –kategoriasta löytyy mm. episodi, jossa suihkusta tultuani vetäisin aamutakintapaisen päälleni ja menin etuterassille päästämään Lennin ulos. Vaan mitä tekee myös samaan aikaan suihkusta tullut alaston lapseni? Tajuan tapahtuneen, kun ovi takanani vedetään kiinni. Lapsi on lukittuna sisään ja minä ja koira ulos. ”Odota siinä kulta ihan rauhassa! Ääiti menee hakemaan avaimen mammalta ja tulee IHAN JUST takaisin!”, huudan oven lasin läpi. Onneksemme viereiselle tontille rakensivat vanhempani, eli avain löytyy läheltä. Kunhan vain pääsen vielä terävällä sepelillä olevan pihan yli pikkuisessa aamutakissani ja paljain jaloin. Auts. Palattuani avaimen kanssa lainakengissä, löytyy eteisestä iloinen ja tapauksesta selvästi huvittunut lapsi. (Tilanne lavastettu kuvaa varten.)

Kuva Lennistä puolestaan liittyy tapaukseen jossa olimme metsässä kävelyllä ja Lenni tavalliseen tapaan vapaana. Mutta kuinkas sitten kävikään. Iski kaatosade ja vanhemmiten erittäin mukavuudenhaluiseksi muuttunut koirani vilkaisee minuun anteeksipyytävästi, ottaa tassut alleen ja häviää. Uskomatonta ja ennenkuulumatonta! Huudan Börjen säestyksellä kurkku suorana, mutta turhaan. Ei auta meidänkään kuin ottaa jalat allemme ja lähetä kohti kotia. Koiraa ei näy edes matkan varrella, mutta hyvä niin, sillä ylitämme vilkkaasti liikennöidyn maantien. Kotiovella meitä tervehtii litimärkä ja villi villakasa. Villakasa josta saisi hyvät rukkaset.