Lelukoira

Mitä, minuako tulit hakemaan? Näit väärin, ei täällä ketään ole. 

Jos joku ihmetteli vieraan näköistä koiraa ovellamme edellisen eteispostauksen kuvissa, voin ihmettelijöille vakuuttaa kyseessä olleen se yksi ja sama meillä asuva karvatassu, eli Lenni Lepaniinius. Hauvaherramme kävi viikonloppuna vihdoin läpi kauan kaivatun ja suuresti inhotun pesu-föönaus-trimmaus –ruljanssin. Pidämme Lennin kanssa tästä operaatiosta molemmat ihan yhtä paljon.

Pufff! Alla olevat kuvat on otettu toisessa välivaiheessa, eli pesun ja föönauksen jälkeen.

Bichon Frisé on siitä loistava rotu, että siitä ei lähde karvaa oikeasti ollenkaan. Ehkä siis tämä noin neljä kertaa vuodessa toistettava trimmausoperaatio on siitä pieni hinta. Toinen erityisen loistava seikka on se, että Bichonit eivät juuri allergisoi tiheän pohjavillansa ansiosta, sillä tuo tuplaeristys pitää allergiaoireita aiheuttavan hilseen sisällään. Elävä todiste tästä on koirille allerginen bestikseni H, jonka luona Lenni toisinaan on hoidossa, joskus jopa nukkuen samalla tyynyllä.

 

Valkoisen turkin pitäminen hohtavan valkoisena ei ole täysin vaivatonta, mutta onneksi siinä auttaa Bright White –shampoo. Föönaus karstan avulla on ehdoton edellytys sille, että voidaan kaivaa trimmaussakset esiin, sillä itsekseen kuivuessaan turkki menee pienelle kiharalle ja malliin leikkaamisen voi unohtaa. Föönauksen jälkeen kaivetaan esiin vähän laastaria, teipataan pari sormea hiertymien varalta, teroitetaan sakset ja ryhdytään hommiin, eli siihen työläimpään osuuteen tätä projektia. Koko projektiin menee nykyään jo helposti kolmeen tuntiin, sillä olen vuosien varrella kehittynyt leikkaamisessa niin, että se hoituu jo vähän nopeammin. Maltilla, tiiviillä keskittymisellä, hyvillä saksilla ja teroittajalla sekä muutamilla perustiedoilla siitä miten Bichonit kannattaa trimmata rakenteensa puolesta, pääsee jo aika pitkälle.

Tässä omatekoisessa kotitrimmissä Lenni ei muistuta juurikaan rotunsa ylistettyjä edustajia, mutta se ei meitä haittaa. Päinvastoin, meidän mielestä se on pentumaisen suloinen lyhyessä karvassaan. Käytännöllisyydestä näin kurakelien tullen nyt puhumattakaan.

 

 

  Vaikka Lenni on ehkä eniten itsensä näköinen ja tosi sympaattisen suloinen hieman rähjääntyneenä, on se pesun ja trimmauksen jälkeinen turkin pehmeys ja tuoksu suorastaan ylellisen pehmolelumaista. Sen lisäksi että Lenni näyttää aivan lelukoiralta! Siitäkin muuten tykkään tässä rodusta, että eivät yleensä haise koiralta, jos tiedätte mitä tarkoitan.