#february and #march

Ajattelin olla näppärä ja yhdistää helmi- ja maaliskuun instakuvat yhdeksi postaukseksi, sillä väsymys on verottanut blogin lisäksi intoani räpsiä julkaisukelpoisia instaotoksia. Yllä olevista kuvista kerrottakoon, että viime kuussa vietettiin mieheni, pikkuveljeni sekä isäni synttäreitä ja syötiin tietysti kakkua. Kakkua voi onneksi syödä muulloinkin kuin synttärinä. Hyviä arkikakkuja ovat mutakakku ja pannukakku.

Kevät ei alkanut helmikuussa eikä maaliskuussa, sillä ne ovat talvikuukausia, mutta nyt on kuulkaa niin, että se kevät on täällä. En tiedä miksi ärsyynnyn aina siitä, kun porukka kaivaa syyssaappaat elokuun lopussa ja Converset helmikuulla ensimmäisten asvalttilänttien tultua esiin, muuta niin siinä vaan aina käy. Sainkin kummaa tyydytystä siitä, kun lumi yhtenä yönä putosi maahan ja keväänjulistajat saivat käpertyä vielä hetkeksi koloihinsa. Call me crazy.

 Ei instakuukautta ilman koulujuttua. Banaaninutturakuva on viimeisin. Se on kuitenkin varsin huono lajityyppinsä edustaja, sillä se ei ole sellainen ruma suora tötterö, jollainen sen kuuluisi olla. Kauhean vaikea tehdä mitään rumaa, kun on niin hyvä. (Läppä!) Iskin myös tukkukäynnillä silmäni astetta blingimpään fööniin. En oikeasti hetkeäkään harkinnut sen hankkimista, mutta kyllä se silti nätti oli. Synkemmästä osuudesta vastaa se, kun tajuaa kaivaneensa postilaatikostaan muoveihin käärityn harjoituspään. Creepy. Noh, kiitos kyseisen pään, sain lettikampauskokeesta arvosanaksi 3-. Siis minä, joka en vielä tammikuussa osannut tehdä edes ranskanlettiä!

Talvilomaviikoltakaan ei ole paljoa todistusineistoa, mutta kyllä me kotoiltiin. Ihan urkalla. Mä maalasin seinää Larsin ja Lärpän leipoessa kaurakeksejä. Aika idyllistä, eikö!

Lenni osoittaa ensimmäisessä kuvassa oikeanlaista elämänasennetta ja kykyä rentoutua. Ihan sama millä rapsutatte vatsaani, kunhan rapsutatte. Kuvassa rapsuttimena Pärpän vaahtomuovimiekka. Pärppä puolestaan osoitti melkoista söpöyttä adoptoidessaan Ikesta pupun, jonka risti Paapo Kuninkaaksi. Paapo kulki Ikeasta ruokakaupan kautta kotiin Pärpän takin sisällä, jottei se vilustuisi. Näin kannettaessa sen pehmoista päälakea saattoi välillä hellästi suukotella. Nykyään herra P. Kuingas nukkuu Pärpän kainalossa muiden unilelujen jatkona. Onnea on myös se, kun tajuaa auringon vihdoin lämmitävän lasin läpi.

Sitten otin tietysti pienen albumillisen omakuvia. Vasen puoli lienee parempi puoleni.

Leikittiin Pärpän kanssa jäänsärkijöitä metsäpurolla sen verran suurella pieteetillä, että molskahdettiin jään läpi raikkaan viileään puroveteen. Sain viskattua Pärpän puron pientareelle, niin kuin nyt sen kalliista vedenpitävistä housuista tai gore tex-kengistä olisi edes vesi läpi mennyt, mutta vajosin itse polviani myöten puroon. Larsia hieman huvitti katsella purossa seisovaa vaimoaan.